Lakeuksilla

Tänä kesänä minä ja Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä teimme lasten kanssa vain yhden varsinaisen lomamatkan, ja se suuntautui Etelä-Pohjanmaalle. Reissumme kesti vain neljä päivää, mutta kyllä siinäkin ajassa ehti kaikenlaista. Ensimmäinen kohteemme oli Ähtäri, ja siellä yövyimme hotelli Mesikämmenessä ja vierailimme Ähtärin eläinpuistossa. Hotelli Mesikämmenessä oli myös kylpylä, ja poikkesimme myös siellä.

Ähtärin eläinpuisto oli ihan mukava paikka, mutta tänä kesänä tyypilliseksi sääilmiöksi osoittautunut sade häiritsi tätäkin käyntiä. Eläimillä vaikutti olevan eläintarhaksi ihan mukavat oltavat, mutta ainahan se vähän mietityttää, mikä on eläimiä kohtaan oikein ja mikä väärin. Mutta toisaalta nämä tarhassa elävät yksilöt saavat aikaan eläinmyönteisyyttä ja -tietoisuutta, mikä toivon mukaan auttaa ymmärtämään luonnossa elävien eläinten suojelun tärkeyden. Eläimiä katseltiin reilun kolmen kilometrin mittainen lenkki kiertämällä, ja reitti oli hyvin selkeä. Lumileopardi jäi erityisesti mieleen.  Mikään edullinen paikka ei tämäkään eläinpuisto ollut: pääsymaksu oli 15 euroa kaikilta muilta paitsi Pampulalta!

 

Ähtäristä suuntasimme Seinäjoelle, mutta kävimme kyllä matkalla vilkaisemassa, minkä näköinen se Tuurin kauppakylä oikein on. Se oli todellakin suureellista touhua, ja sitä voisi luonnehtia jopa suuruudenhulluksi, ellei se menestyisi niin tolkuttoman hyvin. Asiakkaita riitti. Me ei lähdetty kauppoihin sisälle lainkaan. Vaikuttaa, että kyläkaupassa ei niin vain piipahdetakaan, vaan siihen on varattava aikaa!

Seinäjoella yövyimme kaksi yötä, ensimmäisen hotelli Sorsanpesässä Törnävän kaupunginosassa, ja toisen Seinäjoen keskustassa Cumuluksessa. Törnävä sopi suunnitelmiimme, sillä meillä oli liput varattuna Törnävän kesäteatteriin. Siellä esitetään tänä kesänä sekä Peppiä että Häjyjä, ja ensiksi mainittu oli luonnollisesti meidän valintamme.

Kesäteatterikäynti sujui oikein hyvin. Hakki ja Pampula kyllä juoksentelivat katsomon portaissa ennen esityksen alkua (me olimme ehkä vähän liian ajoissa..), ja minulla pääsi hetkeksi myös tarkkaavaisuus herpaantumaan.. Ja Pampulahan käytti tilaisuutta hyväkseen ja kipitti salamana Huvikumpu-lavasteisiin, ja oli jo sitten kiipeämässä kuvassa oikeassa reunassa näkyviä tikkaita pitkin kattoa kohti. Sain onneksi neitokaisen kainalooni jo alkumatkasta!

Hakki jaksoi seurata koko esityksen todella hyvin, ja Pampulakin nukahti vasta puoliajan jälkeen. Esitys nyt olikin hänen päiväuniaikaansa. Peppi miellytti meitä kaikkia - esitys oli hauska ja siitä tuli hyvä mieli! Hakki meni esityksen jälkeen jopa jonottamaan Pepiltä nimmaria ja sen hän saikin. Nyt on ihan mielessä, että kesäteatteri pitäisi ottaa jokakesäiseksi perinteeksi, niin mukavaa se oli!

Seinäjoelta käsin tutustuimme myös lakeusmaisemiin, jotka kyllä minua kovasti miellyttävät. Kävimme Saarimaan (Kauhava) ja Santavuoren (Ilmajoki) näköalatorneissa, ja minä kävin vielä yksin Lakeuden Ristissä (Seinäjoki). Hermannikin oli äitinsä lailla innokas kiipeämään torneihin, ja hienosti hän suoriutuikin. Korkealla oleminen selvittää ajatuksia ja antaa uutta näkökulmaa, ja sellaista minä nyt toden totta kaipaan. En vain tiedä, kuinka korkealle pitäisi lähteä nököttämään, että jonkinmoinen "valaistuminen" tapahtuisi. No, onhan tämä kotikin sentään 5. kerroksessa! Lomanen lakeuksilla oli lyhyt, ja moneen paikkaan olisi sielläkin vielä halunnut. Mutta joku toinen kerta sitten!

Kirjallinen yöpöytä: Marianne Cederwall, Ajattelen sinua kuolemaasi saakka

Marianne Cederwallin Ajattelen sinua kuolemaasi saakka sijoittuu Gotlantiin, joka on sekin vielä itsellä käymätön paikka. Luin kuvauksen tästä kirjasta, ja minun oli sen jälkeen haettava se kirjastosta, koska kirjan teema kiinnosti niin kovasti. Harvoin sitä vihaa ketään niin paljon, että haluaisi tätä tai näitä vahingoittaa. Mutta tänä kesänä en ole voinut välttyä toivomasta pahaa muutamille henkilöille. Kirjassa päähenkilö kostaa kokemiaan vääryksiä ryhtymällä käyttämään ajatusvoimaa. Seuraus ovat kolmet hautajaiset. Kirja on hauska, ja siinä on positiivisena sanomana se, että rankoista (taloudellisista) vaikeuksistakin voi selvitä. Negatiivisena voi tietysti pitää sitä, että henkilö ei koe olevansa menneisyyden kanssa sujut ennen kuin paha on saanut palkkansa. Koska vahingoittaminen ajatuksen voimalla ei kuitenkaan yleensä ole mahdollista, ei liene niin väärin, jos tietyissä tilanteissa muutaman manauksen heittääkin.. Jos siitä tulee parempi olo ja se käy kostosta, niin aika turvallinen keino se on, sanoisin. Pitäisiköhän kokeilla.. Kirja oli hyvä, mutta se olisi ollut vielä parempi, jos se olisi ollut tunnelmaltaan intensiivisempi. Nyt siinä oli hieman tyhjäkäyntiä. Mutta suosittelen. Hyvää pahaa naisenergiaa!