Laivalla

Mikä oli lapsista parasta Tukholman risteilyllä? Epäilen vahvasti, että ykkösjuttu sekä Hakista että Pampulasta oli pallomeri. Joskin tavallisuudesta poikkeavan runsas karkinsyönti miellytti varmasti myös näitä risteilymatkustajia. Itselleni laivan leikkitilat olivat pieni pettymys. Lapsiperheiden kansoittamalla Mariella-aluksella mukuloita riitti, ja leikkitilat olivat tähän nähden pienet ja ahtaat. Ikähaitari pallomeressä ja pomppulinnassa oli molemmissa 0 - 9 vuotta, ja se tarkoitti käytännössä sitä, että Pampulaa ei voinut päästää pomppulinnaan. Meno oli siellä niin hurjaa. Hakki pärjäsi siinäkin mäiskeessä. Pallomerenkin katselu hirvitti välillä, mutta se nyt sujui loppujen lopuksi kohtuullisen hyvin, etenkin aamuisin, jolloin lapsia oli vähemmän. Henkilökuntaa ei ollut lainkaan valvomassa sitä, kuinka paljon lapsia on kerralla pallomeressä tai pomppulinnassa tai millaista meno on - kaikki valvonta oli vanhempien vastuulla. Selvää on, että jokainen katsoo omien lastensa perään, mutta kieltämättä jonkinmoinen valvonta henkilökunnankin toimesta olisi ollut paikallaan.

 

Lasten ruokailu oli laivalla mietitty hyvin. Lasten ruokailu oli joko ilmaista (buffet-aamiainen ja seisova pöytä) tai hyvin edullista (ala carte -ravintola), ja lapsille löytyi riittävästi sopivaa syötävää. Ja itsellehän lautasen täytettä löytyi ihan liikaakin, mutta onneksi ihan tolkuttomaan ähkyyn asti ei tullut syötyä. Laivan "yöelämä" oli luonnollisesti seurueemme aikuisilla eli minulla ja Hakin kummitädillä  hyvin rajoitettua. Piipahdimme vuorotellen laivan ravintolakannella pienellä yömyssyllä ja se oli siinä. Mutta riitti hyvin. Joskus aikaan ennen lapsia on ollut toisinkin, mutta nyt on erinomaisen hyvä näin.

Itse Tukholmassa kävimme ihailemassa Ruotsin pääkaupunkia Globenin seinustalta käsin Skyview-lasikonsolissa. Sillä pääsi 130 metrin korkeuteen. Ihan mukava kokemus, mutta ei siinä jotenkin tuntenut tuntenut olevansa niin korkealla. Globeniin menimme metrolla. Näköalojen ihailun jälkeen tarkoituksenamme oli hieman palloilla vanhassa kaupungissa, mutta se jäi rankkasateen vuoksi vähän tynkä-kävelyksi. Pidimme sadetta matkamuistomyymälän seinustalla, ja siirryimme sitten myös sisätiloihin.. Pampula sai Pepin! Hieman laantuneessa sateessa palasimme laivaan. Hakilla oli tälläkin reissulla mukana potkulauta, ja se oli kyllä jälleen kerran paikallaan. Ei mitään "en jaksa" -kitinää vaan mukavaa liikkumista paikasta toiseen! Kokonaisuutena laivaristeily oli kyllä oikein hauska, vaikka ei tuollaisia kovin usein jaksaisi tehdä. Lapsetkin olivat risteilyn jälkeen yllättävän väsyneitä. Tuliaiskarkkejakin on vielä jäljellä..

Kirjallinen yöpöytä: Tuomas Kyrö, Mielensäpahoittaja

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun tajusin, että niin monet muut ovat tutustuneet tähän mielenkiintoiseen vanhaan herraan, Tuomas Kyrön luomaan Mielensäpahoittajaan, paljon aikaisemmin. Minä olen jälkeen kerran jälkijunassa. Kyllä ei kirja oli hyvä. Hetken kesti, ennen kuin Mielensäpahoittajan maailmankuvaan pääsi sisälle, mutta kyllä se minullekin aukeni, ja oli monella tapaa yllättävän tuttu. Suomessa on varmasti herran esikuvia siellä sun täällä. Kirja nauratti ja mietitytti - ja toki vähän mieltäkin pahoitti!