Hakin suosikkileluihin lukeutuu Plaston punainen mopo. Plasto on kyllä keksinyt tälle mopolle iki-ihanan mainoslauseen, joka jaksaa minua aina hymyilyttää: mopossa on "väsymätön mukelomoottori"! Mopo on ollut meillä jo jonkun aikaa, ja pitkään mopolla ajaminen tapahtui niin, että Hakki vain käveli mopo jalkojensa välissä. Se näytti suoraan sanoen melkoisen hankalalta, mutta Hakki oli pääsääntöisesti tyytyväinen mopoiluun näinkin. Sitten Hakki oppi potkimaan vauhtia taaksepäin.. Ja nyt viime viikonloppuna mopolla mentiin jo oikeaoppisesti istuen ja vauhtia eteenpäin potkien! Tässä vaiheessa Hänen Aurinkoinen Korkeutensa katsoi, että kypärää lienee tarpeellista käyttää...Hakilla kyllä menee välillä hermo leluihin, myös mopoon. Palikat ja muut pienemmät lelut lentelevät pitkin lattioita, kun Hänen Aurinkoinen Korkeutensa päättää osoittaa tuskastumisensa, turhautumisensa tai suoranaisen kiukun suht koht viattomalle leluparalle. Kun kiukun kohteeksi joutuu mopo tai taaperokärry, sitä myös yritetään PURRA! Tätä pidän aavistuksen verran huolestuttavana, sillä pelkään, että pian käydään keskustelua siitä, miksi kaikki seitsemän hammasta on irroitettava äidin käsivarresta!
Hakki on myös jo päässyt kaupassa auton malliseen ostoskärryyn. Voi sitä onnea..! Hakki on käännellyt rattia omistajan elkein, ja hymy on ollut näkemisen arvoinen. Kun olen seurannut Hakin temperamentin kehittymistä, olen esittänyt näkemyksen, että Hakki tulee olemaan niitä lapsia, jotka makaavat kaupan lattialla ja parkuvat korvia vihlovasti, kun eivät saa haluamaansa. No, tämä on sitten nähty jo nyt. Pitkän kauppareissun päätteksi - olimme käyneet sekä vaate- että ruokaostoksilla - oli aika jättää autokärry ostoskeskuksen aulaan parkkiin. Luulin, että Hakki olisi ollut jo suorastaan kyllästynyt autokärryssä istumiseen, mutta ei.. Hakki heittäytyi makaamaan autokärrynsä viereen ja aloitti huudon. Näin pääsin kokemaan pikemmin kuin arvasinkaan, miltä tuntuu kantaa kiljuva lapsi kaupasta autoon... Elämä on kovaa, Hakkiseni.
Kirjallinen yöpöytä: Janet Evanovich, Kahta kovemminToisen suomennetun Stephanie Plum -dekkarin päädyin suorastaan ostamaan itselleni, kun minut haluttiin erottaa yhdestä kirjakerhosta... Olin ollut jäsenenä neljä vuotta ostamatta ainuttakaan kirjaa, ja ymmärrettävästi kirjakerho halusi päästä minusta eroon. Sain valita, ostanko liittymistarjouksen edellyttämät neljä kirjaa vai maksanko liittymistarjouksen ja jäsenhintaisten kirjojen välisen erotuksen. Päädyin ostamaan neljä kirjaa, joista yksi oli tämä Kahta kovemmin. Minusta ensimmäinen aloittelevasta palkkionmetsästäjästä kertova kirja oli hauskempi, mutta pidin kyllä tästäkin. Stephanien värikkäällä isoäidillä oli tässä kirjassa merkittävä rooli. Toivottavasti Stephanie Plum -kirjoja suomennetaan lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti