Pulkkailua Etelä-Suomen malliin

Että minä VIHAAN näitä Etelä-Suomen talvia. Hetki saadaan nauttia lumesta, ja sitten on kaikki taas sohjoa ja likaa. Ja pimeyttä. Joka talvi kaipaan takaisin Kainuuseen, jossa on vielä jollain lailla talvet talvia. Ilmastonmuutos vaikuttaa toki sielläkin. Jouluksi menemmekin pohjoiseen mummolaan, joten ehkäpä valkea joulu on taattu..?

Huolimatta näistä huonoista talviennusteista Hakille hankittiin hieno pulkka. Neljänä päivänä käytiin ulkoiluttamassa koiraa (tällä hetkellä meillä on kotona Herra Koira, Neiti Koira on edelleen hoidossa) pulkkaillen, mutta tänään taitaa olla jo parempi vaihtaa takaisin rattaisiin. Onneksi pulkka luistaa matollakin.

Matkakertomus: Play Blanca, Lanzarote, osa 2

Hotellistamme kävelyetäisyydellä sijaitsi Roja-tulivuori. Päätimme lähteä tutustumaan siihen haastavista maasto-olosuhteista huolimatta. Rattailla taitettiin matkaa niin pitkään kuin pystyttiin, sitten siirrettiin Hakki kantoliinaan ja rattaita raahattiin mukana noin muuten vain... Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä ei ihan kaikkina hetkinä pitänyt tätä retki-ideaa kaikista viisaimpana... Mutta niin me vain saavutimme tulivuoren kraatterin, josta yläkuva on otettu. Jotenkin sitä kuvittelee, että kraatteri olisi syvä kuilu, mutta tällaisen sammuneen tulivuoren kraatteri on täynnä laavaa ja muuta maa-ainesta. Kraatterista syöksyvä laava on aikoinaan alkanut valua takaisin kraatteriin ja tukkinut näin oman ulostuloreittinsä. Tulivuori siis sammuttaa itse itsensä.

Tulivuorimaisemia pääsimme ihailemaan myös Aurinkomatkojen retkellä Timanfayan kansallispuistoon. Pidin retkeä aika hintavana, mutta olihan se hieno kokemus. Eikä vähiten siksi, että retkeen sisältyi kameliratsastus! Ja kyllä, myös Hänen Aurinkoinen Korkeutensa ratsasti kamelilla! Ratsastus tapahtui yksikyttyräisillä kameleilla, joiden kyttyrän molemmin puolin oli istuinkorit. Toisella puolella kyttyrää istui Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä, ja toisella puolella minä Hakki sylissä. Näin saavutimme hyvän tasapainon. Minulla oli myös kantoliina Hakin ympärillä tuomassa lisävarmistusta. Kamelihan nousee maasta ensin etujaloilleen, joten korissa keikutaan hetki kallellaan ennen kuin peräpää nousee myös ylös. Ja vastaava tapahtuu toisinpäin alastultaessa. Kameliratsastuksen vetäjät ottivat hyvin huomioon pienen ratsastajan. Vetäjä varmisti, että me pysytään hyvin kyydissä heilahduksesta huolimatta. Itse ratsastus kesti noin 20 minuuttia, ja tuntui mielettömän upealta keinua kamelin selässä hienoissa tulivuorimaisemissa. Myös Hakki mitä ilmeisimmin piti kyydistä, sillä hän nukahti syliini! Ilmankos on reissun jälkeen ollut uniongelmia, kun ei ole enää keinuvaa kamelia tarjolla.

Vaikka meillä tuo ranta- ja uima-allaselämä jäi kovin vähäiseksi, niin jonkin verran hyödynsimme hotellin 40 cm syvää lastenallasta. Ostimme Hakille jopa tuon kuvassa näkyvän "uimalautan", jollaiseen hän on tottunut jo vauvauinnissa. Vesi oli altaassa ihanan lämmintä! Atlantin merivettä luonnehtisin sen sijaan lähinnä raikkaaksi... Minä pulahdin Atlanttiin kerran jo yhdellä Playa Blancan pienistä uimarannoista, ja lisäksi osallistuimme kolmen saaren risteilyyn, joka vei meidät Lanzarotelta katamaraanilla lähisaarelle Fuerteventuraan, ja sieltä vielä pienemmillä veneillä Los Lobokselle. Los Lobos on lähes autio saari, eikä siellä ollut tarjolla mitään uimaranta-palveluja kuten esim. käymälää. Los Loboksella minä ja Hakin isä kävimme molemmat vuorollamme uimassa Atlantissa, ja H.A.K. pääsi ensimmäistä kertaa elämässään möyrimään hiekkaan! Hän ei saanut kylläkään harrastaa tätä puuhaa kovin kauaa hiekansyöntitaipumuksensa takia. Tuolla Los Loboksen rannalla oli muuten myös pari nudistinaista aiheuttamasta karsastusta Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isälle... En minä vaan ymmärrä, mikä halu näillä itseäni vanhemmilla naisilla oli riipoa kaikki vaatteet yltään.

Kolmen saaren risteily -retki vei koko päivän. Paluumatkalla merenkäynti oli niin kovaa, että merisairaus iski useisiin matkustajiin ja oksennuspusseja jaettiin. Me istuimme laivan perässä, Hakki rattaissaan, ja säästyimme kaikki huonolta ololta. Minulla on taipumusta merisairauteen, mutta muistin pitää katseeni mahdollisimman paljon horisontissa, mikä auttoikin. Merimatkan päätteeksi meitä odotti vielä bussikyyti, sillä laiva ei suinkaan lähtenyt Playa Blancasta vaan lähikylästä Playa del Carmenista. Hakki oli jo niin väsynyt, että nukkui bussissa, mutta yleensä ottaen juuri tämä bussimatkailu oli erityisesti hänen mieleensä. Mehän käytiin bussilla Teguisen maalaismarkkinoilla, kansallispuistoretkellä ajeltiin bussilla ja tietenkin lentokenttäkuljetukset matkattiin bussissa. Hakki nautti saadessaan huomiota kanssamatkustajilta, ja saattoi jopa jo pyrkiä hieman koputtelemaan edessäistuvia, jos nämä eivät huomanneet häntä... Yleensä Hakki kyllä löysi helposti vapaaehtoiset "juttukaverit", joiden kanssa saattoi ilveillä matkan ajan.

Minua ovat aina viehättäneet kaktukset, ja niitä sekä mehikasveja Lanzarotella kasvoi tosi paljon. Saaren pohjoisosassa olisi ollut jopa kaktuspuisto, mutta koko pohjoisosa jäi meiltä näkemättä. Ehkä joku toinen kerta sitten..? Reissu oli kyllä onnistunut ja mietimme, että Kanarian saarille voisi mennä uudestaankin, esimerkiksi Teneriffalle. Mukavat muistot matkasta piristävät nyt täällä koti-Suomen talvessa, jota onneksi vihdoinkin lumi valaisee. Ja niitä konkreettisiä matkamuistojani ovat laavakivestä tehty helminauha, kolme jääkaappimagneettia, El Diablo -seinätaulu, nahkalompakko ja sileäksihiottu koralliriipus. Tuosta viimeksimainitusta koen kyllä nyt erittäin suurta ekologista huonoa omatuntoa, sillä koralliahan EI pitäisi ostaa, sillä se ei uusiudu ja koralliriutat ovat jo uhanalaisia kaltaisieni pölvästien takia, jotka kulutuskäyttäytymisellään edistävät luonnon tuhoamista. Jotenkin hätäpäissäni lentokentällä viimeisiä rahoja tuhlatessani sorruin siihen kauniiseen väriin. Mutta ensi kerralla taas viisaammin! Saas nähdä, milloin ja minne matkustamme Hakin kanssa seuraavan kerran..!

Matkakertomus: Playa Blanca, Lanzarote, osa 1

Vietimme viikon Hänen Aurinkoisen Korkeutensa kanssa Playa Blancassa Lanzarotella asuen Cay Beach Sun -huoneistohotellissa. Ennakkovalmistautuminen kohteeseen ei ollut tällä kertaa ollut kovin perusteellista, ja näin jo saaren yleisilme, karu, vulkaaninen maisema, tuli yllätyksenä. Hotellista kertovat paperit oli myös luettu niin huonosti, että mukaan ei oltu otettu astianpesuharjaa eikä -ainetta, jotka eivät kuuluneet huoneiston normaaliin varustukseen. Mutta etukäteen oli pyydetty huoneistoon vauvansänky, joka toimitettiinkin pian saapumisemme jälkeen.

Hänen Aurinkoisen Korkeutensa matkavarustuksen kulmakivi olivat matkarattaat. Mukaan oli otettu myös vähälle käytölle jäänyt kantoliina, joka matkan aikana osoittautui erittäin hyödylliseksi. Yläkuvan vaaleansininen aurinkohattu ostettiin Lanzarotella Teguisen maalaismarkkinoilta kolmen euron hintaan - hyvä ostos! Kotoa matkaan pakattu kesähattu (alakuva) oli useissa tilanteissa kuitenkin toimivampi, sillä siinä on kiinnitysnauha leuan alla. Matkamme ajan lämpöä saarella piisasi reilut parikymmentä astetta vilvoittavan tuulen kera, ja tuohon tuuleen olisi ajoittain viuhuen lentänyt mukaan uusi komea kalastajanhattu.

Aurinkolasit olivat mukana, mutta niitä käytettiin vain sellaisissa parin sekunnin jaksoissa... Matkarattaissa sideharso pyykkipojilla kiinni, mutta Hakki uteliaana ihmisenä yleensä siirsi mokoman rievun syrjään. Aurinkorasvaa käytettiin reilusti etenkin kasvoihin ja rattaiden turvakaaren päällä heiluviin räpylöihin, mutta tuulinen sää mahdollisti suojautumisen auringolta ihan vaatteilla. Hyvin usein Hakki oli puettu pitkähihaisiin ja pitkälahkeisiin vaatteisiin ilman pelkoa liiallisesta kuumuudesta.

Purkkiruuat otettiin mukaan Suomesta. Muutaman hedelmäsoseenkin pakkasin mukaan, mutta otin myös sauvasekoittimen, koska ajattelin kerrankin tehdä niitä itse paikallisten notkuvien hedelmätiskien tarjonnasta... Virhe, virhe! Hedelmätiskit eivät kaupoissa suinkaan notkuneet, ja tomaatitkin tuijottivat minua paketistaan kateudesta vihreinä, kuin muistelin Suomen kypsiä, punaisia tomaatteja. Eli en sitten käyttänyt sauvasekoitinta kertaakaan vaan täydensin sosevarastoa paikallisista kaupoista. Se onnistui kivuttomasti. Puurohiutaleet minulla loppuivat kesken, ja vaikka oman hotellimme kaupassa ei lasten puurojauhetta ollutkaan, niin sitä löytyi keskustan Sparista.

Jännitin vähän etukäteen, kuinka Hakille maistuvat teolliset ruokasoseet, kun hän on kuitenkin tottunut äidin valmistamiin pöperöihin. Mutta Hakkihan on hyvä syömään, ja niin maistuivat purkkiruoatkin. Ruokien lämmitys onnistui myös kiitettävästi reissun päällä; ravintoloissa oltiin hyvin palvelualttiita. Kerran yhdessä Playa Blancan rantakadun ravintolassa ruoka oli jopa siirretty purkista kauniiseen valkoiseen kulhoon, joka tuotiin hienosti tarjolle aluslautasen, servetin ja lusikan kera. Vatsaongelmia meille kuitenkin tuli. Loppuviikosta Hakin vatsa muuttui ylikierroksilla käyväksi kakkakoneeksi, ja niin - maitohappohappobakteereja ei ollut mukana eikä myöskään sinkkivoidetta. Molemmilla olisi ollut tässä tilanteessa tilauksensa, mutta pepun punoitus lieveni onneksi tavallisella kosteusvoiteellakin.

Matkakertomus jatkuu vielä uutena postauksena. Siinä on tarkoitus kertoa vähän siitäkin, mitä me lomallamme tehtiin!

Kirjallinen yöpöytä: Sue Grafton, A niin kuin alibi

Lomalukemisena minulla oli Sue Graftonin ns. aakkosdekkarisarjan aloittava "A niin kuin alibi". Kirja oli letkeää lomaluettavaa, mutta tässä kolmannen painoksen pokkarissa oli edelleen aivan järkyttävän paljon kirjoitusvirheitä. Ne jopa häiritsivät lukemista. Kirjan avainhenkilö oli naispuolinen yksityisetsivä Kinsey Millhone, joka tutki vuosia sitten tapahtuneita myrkytystapauksia. Millhonen työ yksityisetsivänä vaikutti niin kiinnostavalta, että tarkoitus on myöhemmin jatkaa kirjalla "B niin kuin Beretta".

Uusia vaippoja

Oli ihan "pakko-pakko" vähän nettishoppailla... Täydensin Hänen Aurinkoisen Korkeutensa vaippavarastoa kaksilla uusilla L-kokoisilla Bummiksen vaippakuorilla. Toinen on Bummis SWW kukkakuosilla, ja toinen Bummiksen uutuus, Bummis Super Brite retrovihreänä. Tässä uutuusmallissa on myös vuotosuojat lahkeissa. Kukkakuosinen vaippahousu ei saanut ihan varauksetonta ihailua Hakin isältä, oli kuulemma jotenkin tyttömäinen.. Höpöhöpö, sanon minä. Tosimies ei kukkia kavahda. Lisäksi hankin kaksi Imse Vimsen Organic Terry -vaippaa, joita minulla on yksi ennestään. Sisävaippoja minulla olisi kyllä ollut ennestäänkin ihan riittämiin, mutta tuo Organic Terry on niin ihastuttava vaippa, että sallin meille tämän ylellisyyden. Tuo froteinen vaippa on niin imukykyinen, että voisi riittää yövaipaksikin keveällä imulisällä.

Tällä hetkellä meillä on kyllä öisin käytössä kertakäyttövaipat. Kun operaation "Tissi ei ole unihissi" myötä pyrittiin rauhoittamaan öitä, niin silloin rauhoitin yöt myös vaipanvaihdolta. Hakki pissaa sen verran paljon, että kun isoon sänkyyn siirtymisen aika koittaa noin kello viisi, niin kestovaippa olisi samaan aikaan vaihdettava. Tällä hetkellä pukeminen ja vaipanvaihto aiheuttavat molemmat melkoista hulabaloota, joten yöllä päästään helpommalla käyttämällä kertsiä. Katsotaan nyt, miten kauan. Mutta huonoa ekologista omatuntoa helpottaa, kun kertakäyttövaippa on maatuva! Kampaajani, jolla on Hakkia vain pari kuukautta nuorempi tytär, kertoi minulle näistä Nature Babycare -vaipoista, joita saa ainakin Prismasta. Vaippa on kertakäyttövaipaksi erinomaisen miellyttävä, ja hintaluokaltaan samaa sarjaa kuin muutkin vähän paremmat kertsit.

Kertakäyttövaippariemua riittää nyt sitten muutenkin, kun lähdemme reissuun. Se on moro vähäksi aikaa!


Kirjallinen yöpöytä: Tuija Lehtinen, Rosan talo
Kun kaipaan hauskaa, keveää luettavaa, päädyn usein Tuija Lehtiseen. Tätä Tuija Lehtisen esikoisromaania vuodelta 1984 en ollut aiemmin lukenut, tai sitten en vain muista lukeneeni - Rosan talo ei nyt ollut kaikkein mieleenpainuvin kirja. Kirja alkoi vähän puisevasti ja typerän tuntuisestikin, mutta parani loppua kohden, ja dekkarimaiset piirteet antoivat tarinalle terää. Eikä kaikki ollutkaan ihan niin selvää, kuin alkuasetelmat antoivat olettaa. Kirjan miessankari oli kyllä sitä luokkaa, että kaipaisi vielä kovaa koulutusta - vai onko reilussa parissakymmenessä vuodessa tapahtunut merkittävä asennemuutos siinä, millainen on kunnon mies? Kotitöitä välttelevä, sisällä tupakoiva mies ei toden totta tunnu miltään unelmien sankarilta, eikä siinä mikään jumalainen seksi auta. Ehkä minä olen vain tullut vanhaksi? Ilokseni voin kuitenkin todeta, että Hakki "imuroi" jo nyt mielellään...

Matkavalmisteluja

Saan Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isältä syntymäpäivälahjaksi matkan. Lähdemme kolmestaan viikoksi etelän lämpöön, ja matkavalmistelut ovat olleet meneillään jo jonkin aikaa. Vielä joskus reilu vuosi sitten suunnittelin syntymäpäiväkseni eksoottista seikkailuhenkistä matkaa, joka veisi minut Intiaan ja lähiympäristöön, yöpymään aavikolla ja ratsastamaan kamelilla. Kuvittelin, että lähes vuosikas vauva voi helposti olla hoidossa matkan ajan... Varovaisesti veljeni avovaimo, kahden lapsen äiti, totesi, että idea ei välttämättä ole täysin toteuttamiskelpoinen. Viikko erossa vanhemmistaan on vauvalle liikaa.

Hakin synnyttyä on ollut itsestään selvää, että matkailu lähiaikoina tapahtuu Hakin kanssa ja Hakin ehdoilla. Tuleva matkamme suuntautuu Kanarian saarille, missä en ole koskaan käynyt, ja jonka pitäisi olla lapsen kanssa turvallinen ja helppo valinta. Kuuden tunnin lento hieman arveluttaa, ja haastetta riittää varmasti myös Hakin ihon suojaamisessa auringolta. Aurinko kun ei ole Hakin eliniän aikana tähän mennessä liiemmin porottanut, viime kesäkin oli siltä osin erittäin helppo.

Hakille piti hankkia matkaa varten oma passi. Kävimme kauppakeskuksen fotoliikkeessä passikuvassa, ja kuvassa Hakki oli erittäin totinen kuten passikuvan henkeen kuuluu! Passihakemuksen jättämisestä tulikin sitten kohdallamme varsinainen poliisiasema-sightgtseeing.

1. poliisiasema: "Lupakansliamme on lakkautettu. Meiltä ei myöskään saa lupahakemuksia. Lupa-asioissa palvelevat seuraavat poliisiasemat..."
2. poliisiasema: "Lupakansliamme on tänään suljettu klo 12 lähtien koulutustilaisuuden vuoksi." Ja arvata saattaa, ettemme toden totta olleet asioimassa ennen puoltapäivää..!
3. poliisiasema: Poliisiaseman odotustilassa Hakki antautui vuoropuheluun paikalla olleen pienen koiran kanssa matkimalla tätä joka kerta tämän haukahdettua. Koiran omistaja koki tilanteen kiusallisemmaksi kuin minä ja siirtyi sivummalle. Kait minä olen sitten jo niin tottunut kaikenmoiseen älämölöön. Mutta vihdoinkin saatiin hakemus jätettyä! Oli mukana kaikki tarvittavat paperit: isän suostumus, oma passi ja Hakin passikuva. Virkailija kehui Hakin kuvaa, mutta halusi myös nähdä yhdennäköisyyden, minkä vuoksi Hänen Aurinkoisen Korkeutensa täytyi luopua hetkeksi vesipullostaan.

Ystävättäreni muisti minua jo hyvissä ajoin onnittelukortilla, jossa on mukana rintanappi... Rintanapin halkaisija on ainakin 15 cm, ja siinä on näkyvissä täytettävien vuosien lukumäärä, minkä toden totta nyt erottaa, vaikka ikänäkökin vaivaisi. Ystävättäreni painotti, että rintanappi tulee pakata matkatavaroiden joukkoon syntymäpäiväsankarin tunnusmerkiksi. Voin kuvitella, että hän nauraa makeasti ajatellessaan minua kävelemässä rantabulevardilla rintanappi (vai rintalautanen..?) t-paidassa roikkuen. Oli kyllä mainio oivallus tuo kortti..!

Meillä kotona on matkavalmisteluihin liittynyt myös näytelmäharjoitus. Seuraavassa vuoropuhelussa minä esitin Nordea-pankin pankkivirkailijaa, ja Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä matkalle lähtevää turistia.

- Päivää. Minä haluaisin vaihtaa Espanjan rahaa.
- Espanjassa on myös käytössä eurot, joten teidän ei tarvitse vaihtaa rahaa.
- Mutta minä tarvitsen Espanjan rahaa.
- Onko teillä tili meidän pankissa?
- Mikä pankki tämä on?
- Nordea.
- Ei minulla ole tiliä Nordeassa.
- Teidän pitää mennä omaan pankkiinne ja nostaa tililtänne rahaa. Eurot ovat myös Espanjan rahaa.
- Mutta minä haluan Espanjan euroja.
- Siis sellaisia euroja, joissa on seteleissä ja kolikoissa takana Espanjan kuvat? Niitä te saatte siellä matkakohteessanne, voitte vaihtaa suomalaiset euronne espanjalaisiin euroihin.
- Onnistuuko se varmasti? Minä haluaisin nyt Espanjan rahaa.
- Kyllä se varmasti onnistuu. Hyvää matkaa!
- Mutta minä haluaisin vaihtaa Espan---
- Tässä on nyt vähän jonoa. Hyvää matkaa!
- Mutta---
- VARTIJA!

Tässä on vielä aikaa tehdä matkavalmisteluja. Vaipat ja purkkiruoat otan mukaan ainakin suurimmaksi osaksi jo Suomesta. Kameraan pitäisi ehkä ostaa isompi muistikortti. Ja tarvitsisimmekohan matkasyöttötuolin? Hellelakki ja uimalelu taitavat löytyä tähän vuoden aikaan parhaiten paikan päältä... Matkakuumetta, matkakuumetta!

Fysioterapeutilla

Hakki on nyt sitten käynyt fysioterapeutilla. Kovin hyödylliseksi en käyntiä kokenut. Kun kerroin, miksi olimme vastaanotolla, totesi fysioterapeutti pian, että koska Hakki nyt nousee pystyyn ja konttaa, on hän jo tavallaan tehnyt fysioterapeutin työt. Hän olisi voinut opastaa noiden taitojen oppimisessa, mutta Hakki "ehti ensin", vaikkakin viiveellä neuvolan suosituksiin verrattuna. Hakilla on kuitenkin vielä aloittelijan tapa nousta pystyyn, missä on käsillä suuri merkitys vetoapuna. Fysioterapeutti neuvoi, että Hakkia voisi opastaa nousemaan ns. kosioasennon kautta, jolloin toinen koukistettu jalka antaisi tukea. Minusta on hyvin vaikea puuttua nousemistapaan enkä ehkä muutenkaan oikein osaa mieltää tällaista valmentamista tärkeäksi, mutta pitää yrittää kokeilla. Tarkoitus olisi, ettei Hakin tarvitsisi oppia kaikkea vaikeimman kautta. Joskaan en tiedä, mitä haittaa Hakille on, jos hän äheltää itsekseen ja opettelee useampia tapoja.

Uutta käyntiä fysioterapeutille ei näillä näkymin tarvita. Toinen käynti voisi tulla kyseeseen, jos pystyyn nouseminen ja alas laskeutuminen ei ole vuoden ikään mennessä tullut sujuvammaksi. Alastulo toisen jalan varaan laskeutuen opitaankin fysioterapeutin mukaan selkeästi myöhemmin. Tällä hetkellä Hakki aina pudottautuu takamuksilleen - onneksi on vaipat pehmentämässä lattiakosketusta!

Kirjallinen yöpöytä: Mikko Karppi, Väinämöisen vyö

Tämä 687-sivuinen, järkälemäinen dekkari antaa Da Vinci -koodimaisesti uuden jännittävän sisällön ehkä aiemmin jopa tylsiksi koetuille kalevalaisille säkeille. Oma lukuvauhtini oli alussa hidas eikä oikein riittänyt pitämään tarinaa intensiivisenä, mutta loppua kohden tilanne parani sekä lukuvauhtini että kertomuksen imun suhteen. Fantasialla höystetty dekkari oli kyllä hieno lukukokemus, ja sai arvostamaan suomalaista kulttuuria entistä enemmän. Tämä kirja ohjasi myös jälleen kerran miettimään ihmisen tapaa ahneuksissaan tuhota luontoa ja samalla omaa elinympäristöään. Ystäväni suositteli minulle tätä kirjaa - kiitokset hänelle!

Idoleita ja maajusseja

TV:n katselu on viime aikoina jäänyt vähälle. TV:n perään on sen sijaan syytä katsoa useinkin, sillä Hakki haluaa rukata katselukulmaa tiheään tahtiin. Jos hän saisi päättää, katselisimme varmaankin lattialla pötköttävää televisiota ylhäältä alaspäin. En ole katsonut tv:stä kokonaista elokuvaa sitten Hakin syntymän, mutta joitakin sarjoja seuraan. Digiboksille tallentuvat toiveikkaasti hyvää hetkeä odottamaan Täydelliset naiset, Tukka auki ja House, lisäksi valikoimaan ovat kuuluneet Greyn anatomia, Teho-osasto ja Teoria miehistä. Mutta jotain on ylitse muiden: Idols ja Maajussille morsian. Näitä seuraa myös Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä.

Idols ja Maajussille morsian tulevat Hakin iltapuuroaikaan. Myös Hänen Aurinkoisen Korkeutensa nukkumaanmeno painaa päälle, mikä joskus saa äidin omatunnon kolkuttamaan, mutta yleensä valvominen ohjelman loppuun saakka onnistuu ilman suurempaa älämölöä. Puurohiutaleet täytyy saada kiehumaan ennen ohjelman alkua tai viimeistään ensimmäisellä mainostauolla. Keittoaika on vain kolme minuuttia, mutta hauduttaa voi helposti seuraavaan mainoskatkoon saakka. Hakin syöttötuoli on siirretty näiden ohjelmien ajaksi nojatuolin viereen, jotta sekä äiti että lapsi näkevät ohjelman. Erityisesti Idols on musiikista pitävän Hakin mieleen. Emme ole vielä kuitenkaan saaneet selville, kuka on Hakin suosikki.

Oma suosikkini on sen sijaan selvillä. Se on yllätyksekseni Koop Arponen! Alun perin ajattelin olevani Kalle-fani, ja vaikka hänestä edelleen pidänkin, on Koop esityksissään eleettömän yliveto. Ja näittekö, kuinka hän Idols-talossa tyhjensi astianpesukonetta!? Ja kertoi olevansa sitä mieltä, että omat jäljet pitää korjata - lumoavaa! Ja ruohonleikkuukin hoitui. Onkohan Koop kuunnellut Suurlähettiläiden Mitä miehen tulee olla -biisiä...? Hakinkin haluaisin opettaa korjaamaan omat jälkensä. Mutta jotta esim. tavaroiden paikalleen laitto onnistuu, täytyy ne ensin opetella heittelemään kaapista pihalle. Meillä on ollaan nyt siinä vaiheessa ERITTÄIN edistyksellisiä. Muutamassa hetkessä on suuri joukko keittiön aarteita pitkin poikin lattialla.

Idolsissa tällä kaudella on suuri pettymys ollut Jone Nikula. Hän puhuu mielestäni asiattomuuksia, ja keskittyy vain henkilökohtaiseen tulkintaansa tietyn työkalun olemassaolosta. Vauvablogissa on asiat ilmaistava siivosti, ja siksi toteankin, että Jone Nikulan oma "lillerilalleri" on mitä ilmeisimmin siirtynyt korvan taakse tai muuten kadonnut. Hän ei taidakaan olla niin kova kaveri kuin haluaisi, koska hänen on pidettävä yllä tuollaista mautonta uhoa.

Mutta entäs maajussit? Ohjelman tekee nautittavaksi jo maalaiselämän esittely, ja kun sitten vielä saa jännittää romanttisia käänteitä, niin kyllä tämä äiti nauttii! Hakin iltapuuro on jälleen tänään tv-ateria.