Uusia vaippoja

Oli ihan "pakko-pakko" vähän nettishoppailla... Täydensin Hänen Aurinkoisen Korkeutensa vaippavarastoa kaksilla uusilla L-kokoisilla Bummiksen vaippakuorilla. Toinen on Bummis SWW kukkakuosilla, ja toinen Bummiksen uutuus, Bummis Super Brite retrovihreänä. Tässä uutuusmallissa on myös vuotosuojat lahkeissa. Kukkakuosinen vaippahousu ei saanut ihan varauksetonta ihailua Hakin isältä, oli kuulemma jotenkin tyttömäinen.. Höpöhöpö, sanon minä. Tosimies ei kukkia kavahda. Lisäksi hankin kaksi Imse Vimsen Organic Terry -vaippaa, joita minulla on yksi ennestään. Sisävaippoja minulla olisi kyllä ollut ennestäänkin ihan riittämiin, mutta tuo Organic Terry on niin ihastuttava vaippa, että sallin meille tämän ylellisyyden. Tuo froteinen vaippa on niin imukykyinen, että voisi riittää yövaipaksikin keveällä imulisällä.

Tällä hetkellä meillä on kyllä öisin käytössä kertakäyttövaipat. Kun operaation "Tissi ei ole unihissi" myötä pyrittiin rauhoittamaan öitä, niin silloin rauhoitin yöt myös vaipanvaihdolta. Hakki pissaa sen verran paljon, että kun isoon sänkyyn siirtymisen aika koittaa noin kello viisi, niin kestovaippa olisi samaan aikaan vaihdettava. Tällä hetkellä pukeminen ja vaipanvaihto aiheuttavat molemmat melkoista hulabaloota, joten yöllä päästään helpommalla käyttämällä kertsiä. Katsotaan nyt, miten kauan. Mutta huonoa ekologista omatuntoa helpottaa, kun kertakäyttövaippa on maatuva! Kampaajani, jolla on Hakkia vain pari kuukautta nuorempi tytär, kertoi minulle näistä Nature Babycare -vaipoista, joita saa ainakin Prismasta. Vaippa on kertakäyttövaipaksi erinomaisen miellyttävä, ja hintaluokaltaan samaa sarjaa kuin muutkin vähän paremmat kertsit.

Kertakäyttövaippariemua riittää nyt sitten muutenkin, kun lähdemme reissuun. Se on moro vähäksi aikaa!


Kirjallinen yöpöytä: Tuija Lehtinen, Rosan talo
Kun kaipaan hauskaa, keveää luettavaa, päädyn usein Tuija Lehtiseen. Tätä Tuija Lehtisen esikoisromaania vuodelta 1984 en ollut aiemmin lukenut, tai sitten en vain muista lukeneeni - Rosan talo ei nyt ollut kaikkein mieleenpainuvin kirja. Kirja alkoi vähän puisevasti ja typerän tuntuisestikin, mutta parani loppua kohden, ja dekkarimaiset piirteet antoivat tarinalle terää. Eikä kaikki ollutkaan ihan niin selvää, kuin alkuasetelmat antoivat olettaa. Kirjan miessankari oli kyllä sitä luokkaa, että kaipaisi vielä kovaa koulutusta - vai onko reilussa parissakymmenessä vuodessa tapahtunut merkittävä asennemuutos siinä, millainen on kunnon mies? Kotitöitä välttelevä, sisällä tupakoiva mies ei toden totta tunnu miltään unelmien sankarilta, eikä siinä mikään jumalainen seksi auta. Ehkä minä olen vain tullut vanhaksi? Ilokseni voin kuitenkin todeta, että Hakki "imuroi" jo nyt mielellään...