Isäntämies

Meillä on pihalla leikkimökki. Ja Hakki on näin ollen isäntämies, leikkimökkinsä valtias. Kun noin vuosi sitten teimme kauppoja tästä rivariasunnostamme, tarjoutui meille mahdollisuus ostaa myös edellisten asukkaiden pihalle pystyttämä leikkimökki. Epäröimme, koska ajattelimme, että tarvitseeko Hakki nyt mitään leikkimökkiä ja romuvarasto siitä kuitenkin tulee...

Päädyimme kuitenkin tekemään kaupat myös leikkimökistä, ja se oli hyvä päätös. Siellä on ollut ollut hyvä säilyttää kaikenmoista talven yli (romuako..?), siihen saattoi kiinnittää vappuaattona pari vappupalloa ja, ennen kaikkea, HAKKI TYKKÄÄ LEIKKIMÖKISTÄ!

Hakin suurta hupia on kuljettaa tavaroita edestakaisin mökkiin ja pihalle, mökkiin ja pihalle, yhä uudestaan ja uudestaan. Suurin into kohdistuu haasteellisempiin kuljetettaviin, kuten taaperokärryyn ja omaan siniseen muovituoliin. Kynnyksellä ja terassilla näiden isokokoisten tavaroiden kanssa meinaa käydä kalpaten, kun askel ei vielä ole aina niin vakaa. Mutta vaikka kompuroiden Hakki sisukkaasti työntää kärrynsä sisälle mökkiin. Ja tuo sen kohta ulos.

Hakki on myös hyvin huolellinen ja pyrkii sulkemaan oven perässään. Oven hakasta hän ei vielä osaa sulkea, mutta avaaminen jo onnistuu. Isännällä on homma hallussa!

Kirjallinen yöpöytä: Maeve Binchy, Valkeiden kukkien lehto

Mukava välipala dekkariputkeeni oli tämä Maeve Binchyn Valkeiden kukkien lehto. Romaani on eräänlainen novellikokoelma, jossa eri tarinoiden ihmisiä yhdistää side Rossmore-nimiseen kaupunkiin Irlannissa. Tärkeässä osassa on myös paikallinen Pyhän Annan toivomuslähde, jonka olemassaolo jakaa mielipiteitä etenkin tiehankkeen edetessä, joka hävittäisi lähteen. Monia ihmiskohtaloita ratkeaa ja viimein myös toivomuslähteen kohtalo.

Molemmat koirat kotona

Meillä on nyt harvinaiseksi käynyt tilanne: molemmat koirat ovat kotona! Neiti Koira olikin vasta kolmen viikon jakson meillä, meni sitten taas viikoksi ystävillemme, ja saapui uudestaan Herra Koiran seurassa. Jännitin etukäteen Herra Koiran ja Hänen Aurinkoisen Korkeutensa kohtaamista, ja pelot tuntuivat osoittautuvan aiheellisiksi, kun noin kymmenen minuutin kuluessa yhteiselon alkamisesta alkoi myös murina. Hakki tuli liian lähelle. Mutta päivien kuluessa tilanne on helpottunut, ja Herra Koirakin on tullut kärsivällisemmäksi. Hakillekaan koirat eivät ole enää niin uusi ja jännittävä juttu, jotta näiden kimpussa täytyisi olla koko ajan. Voimme jopa puhua jonkinmoisesta rauhanomaisesta rinnakkaiselosta..!

Hakkia kiinnostaa koirien ulkoiluttaminen. Hän hakee usein tuulikaapista koirien hihnat, ja yrittää pujottaa niitä koirien ylle. Tämä ei kyllä suoraan sanoen vielä onnistu. Pihalla annoin hänen hetken "ulkoiluttaa" Neiti Koiraa, ja Hakki saapasteli polleana hihnan kanssa Neiti Koiran kulkiessa kuuliaisena mukana. Naapuria nauratti. Neiti Koiran kanssa tällainen onnistuu, mutta Herra Koiran arvolle ei sovi Hakin leikit.

Koirien vesikuppi ei ole vieläkään menettänyt viehätystään, ja sen kimpussa ollaan aina tilanteen tullen. Tänä aamuna Hakki löysi oman lapasensa ja pujotti sen käteensä, ja uitti sitten lapaskättä kupissa. Kun aina tietäisi, mikä on homman idea! Unohdinpa tässä myös hetkeksi koirien kupit pöydän reunalle kaadettuani niihin jälkiruokapiimät. Havahduin kyllä nopeasti siinä vaiheessa, kun vasta yksi kupillinen piimää oli valutettu lattialle ja omille housuille....

Pian koirat palaavat ystäviemme luo, toivon mukaan henkisesti ja fyysisesti hyvissä voimissa. Edellinen Neiti Koiran oleilu meillä kirvoitti kyllä ystävältäni kommentit koiran pyöristyneestä ulkomuodosta, ja lihomiseen on meillä kieltämättä aikamoinen riski. Hakki osaa vallan mainiosti mennä koiranruokatynnyrille, nostaa kannen pois ja kylvää nappuloita pitkin lattiaa. Ja etenkin Neiti Koira kyllä syö! Hakki myös nykyään ruokaillessaan kurkkii pöydän alle ja ilahduttaa mieluusti siellä odottavasti tuijottavaa Neiti Koiraa mm. leipäpalasilla.

Oheiset kuvat ovat pari suosikkiani ystäviemme kuvavalikoimasta. Kahden kodin koirat ovat melkoisia valokuvamalleja!

Kirjallinen yöpöytä: Jo Nesbo, Veritimantit

Jo Nesbon Harry Hole -dekkarit kannattaa lukea ehdottomasti järjestyksessä, ja tämä on neljäs. Aihepiiri liikkuu tällä kertaa sarjamurhaajan jäljittämisessä ja salakuljetuksessa Nämä ovat todellakin äärimmäisen hienoja dekkareita, mutta silti kirjan aloittamiseen on minulla aina tietty kynnys. Alkoholisoituneen poliisin Harry Holen matkaan lähteminen on rankka kokemus, ja kirjoista saa käsityksen siitä, millaista on jatkuva taistelu viinan kanssa. Harry on kaikesta huolimatta loistava poliisi, ja tässä kirjassa eräs pitkään jatkunut paha saa vihdoin palkkansa. Viiden tähden kirja, minun mielestäni!

Ruokapöydän suosikit

Kun Hakki siirtyi soseista syömään ns. "tavallista ruokaa", oli se minulle kriisin paikka. Koin juuri saaneni soseruokailun haltuun. Olin oppinut valmistamaan useita erilaisia ruokasoseita, surruttelin sauvasekoittimellani tyytyväisenä Hakille kalaa, broileria, possua, nautaa ja ennen kaikkea kasviksia. Pakastin soseet valmiiksi ruoka-annoksiksi muffinssivuoissa, ja ruokahuolto toimi! Sitten kaikki taas romuttui.. tavallista ruokaa?!!

Pidän kyllä ruoanlaitosta, enkä ole keittiössä täysin avuton, mutta nämä tavalliset ruoat eivät suinkaan ole kuuluneet bravuureihini. Ennen Hakkia valmistin ruokaa pääsääntöisesti aikuiseen makuun, ja yksivuotiaan ruokapöytään ei nyt oikein heti voi ajatella chili con carnea tai tulista tomaattipastaa. Koska minulla täytyy AINA olla ruokaa valmistaessani jokin resepti (jota toki saatan muokata), tarkoittivat Hakin uudet ruokakuviot keittokirjojen ja ruokalehtien tutkimista ihan uudella otteella.

Nyt kun Hakki on syönyt tavallista ruokaa useamman kuukauden ajan, ei tilanne ole enää lainkaan epätoivoinen. Voin jo nostaa esille muutaman Hakin ruokasuosikin - nämä maistuvat yleensä hyvin! Ja maistuvat ehkä teillekin, olkaa hyvä!

1. Broileri-kookoskeitto
2. Juustoinen kalavuoka
3. Juustoinen maissi-jauhelihakeitto
4. Bataatti-jauhelihalaatikko


5. Tonnikalalasagne

tarvitaan 9 lasagnelevyä

Tonnikalakastike
1-2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 tlk (á 400 g) tomaattimurskaa
2 tlk (á 185/150 g) tonnikalaa vedessä
2 dl vihreitä oliivirenkaita
1/2 rkl yrttisuolaa
1 rkl oreganoa
2 tl timjamia

Juustokastike
2 dl ruokakermaa
2 dl (100 g) mozzarellaraastetta
3/4 tl suolaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria

Päälle
1 dl (50 g) mozzarellaraastetta

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulisilppu pehmeäksi. Lisää kattilaan tomaattimurska, tonnikala, oliivirenkaat ja mausteet. Sekoita ja kuumenna kiehuvaksi. Anna hautua ilman kantta noin 10 min.
Kaada ruokakerma pieneen kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää juustoraaste ja sekoita, kunnes kastike on tasaista. Lisää mausteet.
Kokoa lasagne suorakaiteen muotoiseen vuokaan. Levitä tonnikalakastiketta vuoan pohjalle ja lisää kolme lasagnelevyä. Tee kaksi samanlaista kerrosta ja levitä viimeisen kerroksen päälle juustokastike. Ripottele pinnalle juustoraastetta.
Nosta vuoka uuniin ja kypsennä noin 30 minuuttia. Anna lasagnen vetäytyä foliolla peitettynä 10 minuuttia ennen tarjoilua. Tarjoa lasagnen kanssa raikasta salaattia.

Ohje on Maku-lehdestä nro 5/07 sivulta 106.

6. Kalkkuna-kasviskeitto

1 - 2 rs (á 280 g) marinoituja kalkkuna- tai broilerisuikaleita
1 rkl kasviöljyä
1 tl kurkumaa
1 punainen paprika
1/2 kesäkurpitsaa
1 pieni kukkakaali
1 kanaliemikuutio
200 g sulatejuustoa
1 l vettä
1 rkl sitruunamehua
tuoretta tai kuivattua rakuunaa

Ruskista kalkkunasuikaleet öljyssä padassa tai kattilassa. Mausta kurkumalla. Poista paprikasta kanta, siemenet ja valkoiset osat. Pilko paprika, kesäkurpitsa ja kukkakaali. Lisää kattilaan. Murenna liemikuutio joukkoon, lisää sulatejuusto ja vesi. Hauduta 15 minuuttia. Lisää sitruunamehu ja rakuuna. Tarjoa paahdetun ruisleivän kanssa.

Ohje on Hyvää ruokahalua! Parhaat kasvis-, kana- ja kalaruoat -kirjasta sivulta 210.

7. Pinaattiohukkaat
4 dl maitoa
1 muna
1 1/2 tl suolaa
2 1/2 dl vehnä- tai hiivaleipäjauhoja
1 rkl öljyä
150 - 170 g pakastepinaattia (pieni rasia)

Paistamiseen margariinia tai voita.

Valmista ohukaistaikina sekoittamalla maitoon kaikki aineet annetussa järjestyksessä. Jos pinaatti on vielä jäistä, sulata se esim. pienessä kattilassa liedellä. Käytä taikinan valmistuksessa kierrevatkainta.
Anna taikina turvota 1/2 tuntia, jos se on mahdollista.
Paista pinaattiohukkaaat samalla tavalla kuin tavalliset ohukkaat molemmilta puolilta kauniin ruskeiksi.
Pane vähän rasvaa ohukaispannulle ennen taikinan lisäämistä. Ohukaiset onnistuvat, jos pannu ja rasva ovat tarpeeksi kuumat.

Ohje on Keitämme ja leivomme -kirjasta sivulta 29.

***********************

Nämä kaikki yllämainitut ruoat ovat kohtuullisen helppoja ja nopeita valmistaa. Käytän paljon hyödykseni Valion ohjeita. Minulle tulee luonnollisesti heidän Kerma-lehtensäkin, mutta ei, he eivät sponsoroi minua, valitettavasti... Pidän juustoista ja ruokakermasta, ja kyllä, minulla on korkea kolestroli... Pinaattilettuja en valmista kovin usein, sillä pinaattia ei suositella yksivuotiaiden ruokavalioon. No, Hakki saa lettuja ehkä kerran kuussa, ja nauttii niiden syömisestä sormin tai ihan itse haarukalla! Pinaattiohukkaiden ohje on keittokirjasta, jota käytin yläasteella kotitaloudessa. Hesarissa oli kerran juttu klassikkokeittokirjoista, joiden joukkoon tämäkin kierrekantinen teos oli päässyt.

Yksi hyvä vinkki vielä..! ÄLÄ unohda tonnikalalasagnea uuniin lähtiessäsi innoissasi esittelemään nettiin reseptiarkistoasi - se voi palaa! Putoaakohan tonnikalalasagne nyt mustapintaisena Hakin ruokasuosikit -listalta... voi voi.

Uhmaikäinen lääkärissä

Kävimme Hakin kanssa pitkästä aikaa lääkärissä kipukohtauksen vuoksi. Jotain oli vialla, sillä Hakki ei rauhoittunut syliin, pinnasängyssä hän vain horjahteli huutaen laitoja vasten ja lattialla hän säntäili haavoittuneen villieläimen lailla paikasta toiseen. Jouduin antamaan lasten Panadoliakin puoliväkisin, mikä on todella tavatonta, sillä hyvänmakuinen lääke on aina ollut Hakille mieleen. Loppujen lopuksi itkuinen Hakki rauhoittui lattialle alustaksi haalimansa yöpaidan päälle. Oli hankalaa, kun ei voinut oikein kuin olla vieressä ja odottaa lääkkeen vaikutusta - sylikin tuntui pienestä kipuilijasta pahalta.

Hakin nukahdettua soitin lääkäriin ja sain samalle päivälle ajan korvalääkärille. Epäilin nimittäin korvakipua, koska pienimuotoista nuhaa oli ollut. Päiväunilta heräsi hyväntuulinen ja terveen oloinen kaveri, mutta päätin ilman muuta käydä kuitenkin lääkärissä, koska kipulääkekin vielä vaikutti. Korvalääkäri tutki Hakin korvat. Ja Hakin kurkun. Diagnoosiksi kirjoitettiin "korvien tarkastus". Koska mitään muuta kirjoitettavaa ei ollut, kaikki oli kunnossa. Toki olen tästä iloinen, vaikka se reilun kuudenkympin turha lasku kirpaisikin. Lääkäri epäili, että kipuilu oli voinut johtua paineesta korvissa tai vatsasta - tarkempiin tutkimuksiin ryhdyttäisiin, jos tilanne uusiutuu.

Kyllä lääkärissä jo vaivihkaa mainittiin sekin diagnoosi, minkä veljeni avovaimo kahden vilkkaan tyttären äitinä otti esille - olisiko kyseessä sittenkin ollut ensimmäinen kunnon uhmakohtaus? Pidin vielä tuolloin Hakin käytöstä liian epätavallisena pelkäksi uhmailuksi, mutta enää en ole varma. Tämä uhmaikä on nimittäin nyt noussut meillä niin sanotusti kukkaan. Ja kyllä tuota kipukohtaustakin edelsi jokin erimielisyys ylimääräisestä kakkupalasta tai muusta vastaavasta. Nyt alan toden totta käsittää, mitä uhmaikä tarkoittaa!

Uhmaikäinen Hakki pystyy nostamaan itkun kahdessa sekunnissa valtavaksi mölinäksi. Itkun syy voi oma kaatuminen, kielto tehdä jotain, pukeminen, vaipanvaihto - oikeastaan melkein mikä tahansa. Ruokailun muuttuminen tahtojen taisteluksi on erityisen uuvuttavaa. Omatoiminen syöminen, toisin sanoen leivän, kasvisten ja hedelmien napostelu sujuu vielä mukavasti, mutta suuta kohta työnnetty lusikka voi kohdata vastusten vuoren. Käsi heilahtaa päin lusikkaa, huuto alkaa. Välillä olen saanut onnistumisen elämyksiä antamalla Hakin pitää itse lusikasta kiinni, ja se on sitten yhdessä viety suuhun, minkä jälkeen onkin luonnollisesti aplodien aika... Ruokailusta ei saisi tulla sirkusta, ja jos viisi lusikallista puuroa vaatii viidet aplodit, niin onhan se tietenkin vähän turhan eläytyvää.. mutta tuskin vielä sirkusta?

Saas nähdä, mitä kaikkea tämän uhkaikäisen kanssa vielä koetaan. Tänään nostin kaverin noin viisi kertaa pois ruokapöydältä. Pois nostaminen ei kuitenkaan aiheuttanut huutoa vaan nauratti - äidin "ei" on mitä ilmeisimmin suuri huvituksen aihe. Eli kait tämä sitten on sitä sirkusta ja minä olen pelleparka. Hakki on luonnollisesti sirkustirehtööri..! Ilo ylimmillään Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Sirkuksessa!

Hiekkalaatikolla

Elämä yksivuotiaan kanssa on jännittävää. Niin monia asioita tehdään ensimmäistä kertaa. Hiekkalaatikkokin on meille tämän kevään uutuus. Hakki tuntuu viihtyvän mainiosti hiekkaleikkien parissa, ja minulla siintelee jo aivoissa ajatus, kuinka kauniina kesäpäivänä luen rauhaisasti kirjaa hiekkalaatikon reunalla Hakin mätkiessä lapiolla kakkua sankoon... On tietenkin hyvin monta asiaa, jotka voivat rikkoa tämän idyllin, kuten esimerkiksi kirjan päälle saapuva hiekkamyrsky!

Toivottavasti Hakilla ei ole hiekkalaatikolla liikaa suorituspaineita. Minusta näytti hieman huolestuttavalta se, että lapioita oli oltava kaksi yhtä aikaa. Eikö yhdellä lapiolla ehdi tarpeeksi? Jos Hakilla olisi lapio vain toisessa kädessään, olisi se oletettavasti vasemmassa kädessä. Vaikuttaa siltä, että Hänen Aurinkoisesta Korkeudestaan on tulossa vasenkätinen.

Olen todella tyytyväinen kotikaupunkini leikkipuistoihin. Niissä puistoissa, joissa on myös järjestettyä toimintaa, on leikkijöiden käytettävissä erilaisia leikkikaluja hiekkaleluista polkupyöriin. Hakkikin kokeili jo kolmipyöräistä, mutta hän ei osaa vielä polkea - pyörä kulki mukana ikään kuin rekvisiittana Hakin tepastellessa eteenpäin. Huomatkaa keskittynyt ilme: Hakilla on nykyään huulet aina ristissä hänen pohtiessaan tai tehdessä jotain keskittymistä vaativaa.

Kirjallinen yöpöytä

Donna Leon: Seitsemän syntiä

Venetsialaiskomisario Guido Brunettin tutkimuksia olen tainnut jo seurata jo usean kirjan verran. Tämä on kolmastoista suomennos, ja voi olla, että olenkin lukenut näitä jo kolmetoista. Se on tavallaan hassua, sillä ei nämä nyt minulle mitään ehdottomia suosikkeja ole. Hyviä kirjoja, ehdottomasti, mutta jonkin verran se realistinen kyynisyys, mikä tapauksen ratkettua usein ilmenee, vie dekkarin lukijan iloa. Tuomiot hukkuvat italialaiseen byrokratiaan, korruptio rehottaa, pahantekijät porskuttavat pian kuten ennenkin. Ja sitä kun haluaisi pahalle palkan! Niin! Ja joka kerta Guido Brunettista erotessa olen myös joutunut toteamaan, että Venetsia on yhä näkemättä.

Sue Grafton: B niin kuin Beretta

Sue Graftonin toisen "aakkosdekkarin" alkuperäinen nimi "B is for Burglar" kuvaa paremmin kirjan sisältöä, sillä murtovarkaita kirjassa vilisee. Jopa yksityisetsivämme Kinsey Millhone itsekin käyttää tiirikkaa päästäkseen niiden suljettujen ovien taakse, jotka vaikuttavat kätkevän tutkimuksien kannalta tärkeitä johtolankoja. Tutkimukset alkavat kadonneen henkilön jäljittämisestä, ja lukijalla on kyllä tämän etsivän mukana jännittettävää. Tarina on mielestäni taitavasti rakennettu, hauskasti kirjoitettu, yllätyksellinen, vähän pelottavakin - tällainen dekkarin pitää olla! Pienenä miinuksena mainittakoon kirjan turhan useat kirjoitusvirheet.

Kevät keikkuen tulevi

Niin se vain on, että kyllä se kevätkin taas saapuu. Itse en ole mikään varsinainen kevätihminen, joten en voi väittää olevani normaalia iloisemmalla tuulella tai mitään muutakaan sellaista, mutta kyllä se lähestyvä kesä saa sellaisen iloisen odotuksen päälle. Hakkia kaihertaa ja syvältä tämä lasten tyypillinen kevään intohimo: vesi. Lätäköt vetävät puoleensa kuin magneetti. Meillä piti vain vaatevarustelua parantaa, ennen kuin Hakki voitiin päästää toteuttamaan itseään!

Uusissa kurahousuissa, kumisaappaissa ja kurahanskoissa sallin Hänen Aurinkoiselle Korkeudelleen lähemmän tutustumisen lätäkköön. Mutta ette ikinä arvaa, kuinka kävi... Kaveri KASTUI. Kumisaappaat hörppäsi vettä, haalari tuli märäksi. Lätäkkö oli niin syvä, että se olisi vaatinut varusteluksi jonkin sortin sukelluspuvun. Hakilla oli kuitenkin kivaa, ja kyllähän ne vaatteet kuivui.

Seuraavana kevätepisodina meillä on tarkoitus aloittaa pyöräilykausi. Polkupyörän turvaistuin ja kypärä odottavat jo liikkelle lähtöä! Saas nähdä, mitä Hakki tuumaa kyydistä polkupyörän päällä - jatkoa siis seuraa...

Kirjallinen yöpöytä: Cecelia Ahern, Ihmemaa

Ihmemaa on positiivinen fantasia siitä, mitä kadonneille ihmisille ja tavaroille tapahtuu. Päähenkilö Sandy Shortt, työkseen kadonneita ihmisiä etsivä entinen poliisi, joutuu tarinan lomassa etsimään myös kadonnneen palan omaa itseään ja tervehtymään tasapainoiseksi tyttäreksi ja kumppaniksi. Tämä on kaunis, itkettävä ja salaperäinen kertomus, jossa toisten auttamisella, välittämisellä ja sinnikkyydellä on suuri rooli. Mutta joskus täytyy silti osata myös luovuttaa.

Messuilla pallojen perässä

Kävimme Hänen Aurinkoisen Korkeutensa kanssa eilen Messukeskuksessa Lapsimessuilla. Valitsin messupäiväksemme perjantain, koska ajattelin sen olevan vähemmän ruuhkainen kuin viikonlopun, ja näin varmaan olikin. Tästä huolimatta sanoisin, että messuille lähtijän on hyvä olla varustettu rautaisilla hermoilla ja kevätaurinkoakin iloisemmalla mielellä, jota ei toisten messuilijoitten mahdollisesti kireän puoleinen mieliala pääse laskemaan. Kaikille ei nimittäin ruuhkat sovi, ja pahoitin vähän itsekin mieltäni, kun muuan matami syytti minua hyvin ilkein sanakääntein etuilusta, jota en edes harrastanut, jouduinpa vain vähän kulkemaan jonon poikki. Mutta toisaalta messuilla oli oikeasti paljon positiivisella asenteella liikkelle lähteneitä, ja jonkin verran tuli jutusteltua ihan ventovieraidenkin kanssa. Lapsimessut on iloinen tapahtuma!

Messuilla oli tarjolla kaikkea mahdollista. Suurin osa tarjonnasta tuli ohitettua nopeasti tai sitten tutustuminen jäi hyvin pintapuoliseksi - Hakin ikäisen kanssa on aika messuilla rajallinen. Messumelskeessä Hakki ei osannut ryhtyä nukkumaan rattaisiin, joten siinä vaiheessa, kun väsymys alkoi näyttää ylivoimaiselta, lähdimme pois. Hakki uinahtikin rattaisiin jo Messukeskuksen pihalla..! Mutta kyllä minä silti omasta mielestäni ehdin aika mukavasti messuihin tutustua, ja ehkä perusteellisempaan tarkasteluun ei olisi ollut.. öh.. varaakaan.

Jos Hakilta kysyttäisiin ja hän osaisi vastata, epäilisin, että parasta messuilla oli pallomeri. Hänen Aurinkoinen Korkeutensa pääsi pallomereen ensimmäistä kertaa elämässään, ja se oli sitten hauskaa! Harmi vain, että Hakki sai myös päähänsä alkaa viskellä palloja pois altaasta, mikä piti äidin kiireisenä ja sai myös kiirehtimään kohteen vaihtoa...

Ensimmäistä kertaa elämässään Hakki sai myös ilmapallon. Myös ilmapallo oli Hakista yliveto! Hamstrasin Hakille kaksi keltaista palloa, ja ne ovat muuten vieläkin ehjiä, koska Hakki on saanut pallojen kanssa hyvin rajallisesti leikkiaikaa. Käsittely on niin kovakouraista, että pamaus on vain ajan kysymys. Sen sijaan ilmapallotaikurin loihtima koira ei ole enää "hauhau" vaan pelkkä sininen pötkylä.

Messuilta tuli aika määrä kaikenlaista tarpeellista (?) kotiin mukaan. Alakuvassa Hakki leikkii messuilta ostetulla puulelullaan, ja toinen hankinta, hakka, on selän takana. Vaaleansininen puhallettava pallo oli puolestaan palkinto onginnassa. Onnenpyörästä saatin värikynät.. Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä tiedusteli kotona huvittuneena, että kuka onki.. kuka pyöritti onnenpyörää.. No, onhan sitä lasta autettava näissä vaativissa tehtävissä... Pallomeressä en kuitenkaan käynyt, en! Ostin Hakille myös messutarjouksena olleet Tepsu-kesäsandaalit, ja yhden kirjan. Vaatteita en jaksanut messuilla katsella lainkaan. Mutta niin mielenkiintoinen kokemus nämä Lapsimessut oli, että voisin ajatella messuilevani ensi vuonna uudestaan. Ehkä.