Uhmaikäinen lääkärissä

Kävimme Hakin kanssa pitkästä aikaa lääkärissä kipukohtauksen vuoksi. Jotain oli vialla, sillä Hakki ei rauhoittunut syliin, pinnasängyssä hän vain horjahteli huutaen laitoja vasten ja lattialla hän säntäili haavoittuneen villieläimen lailla paikasta toiseen. Jouduin antamaan lasten Panadoliakin puoliväkisin, mikä on todella tavatonta, sillä hyvänmakuinen lääke on aina ollut Hakille mieleen. Loppujen lopuksi itkuinen Hakki rauhoittui lattialle alustaksi haalimansa yöpaidan päälle. Oli hankalaa, kun ei voinut oikein kuin olla vieressä ja odottaa lääkkeen vaikutusta - sylikin tuntui pienestä kipuilijasta pahalta.

Hakin nukahdettua soitin lääkäriin ja sain samalle päivälle ajan korvalääkärille. Epäilin nimittäin korvakipua, koska pienimuotoista nuhaa oli ollut. Päiväunilta heräsi hyväntuulinen ja terveen oloinen kaveri, mutta päätin ilman muuta käydä kuitenkin lääkärissä, koska kipulääkekin vielä vaikutti. Korvalääkäri tutki Hakin korvat. Ja Hakin kurkun. Diagnoosiksi kirjoitettiin "korvien tarkastus". Koska mitään muuta kirjoitettavaa ei ollut, kaikki oli kunnossa. Toki olen tästä iloinen, vaikka se reilun kuudenkympin turha lasku kirpaisikin. Lääkäri epäili, että kipuilu oli voinut johtua paineesta korvissa tai vatsasta - tarkempiin tutkimuksiin ryhdyttäisiin, jos tilanne uusiutuu.

Kyllä lääkärissä jo vaivihkaa mainittiin sekin diagnoosi, minkä veljeni avovaimo kahden vilkkaan tyttären äitinä otti esille - olisiko kyseessä sittenkin ollut ensimmäinen kunnon uhmakohtaus? Pidin vielä tuolloin Hakin käytöstä liian epätavallisena pelkäksi uhmailuksi, mutta enää en ole varma. Tämä uhmaikä on nimittäin nyt noussut meillä niin sanotusti kukkaan. Ja kyllä tuota kipukohtaustakin edelsi jokin erimielisyys ylimääräisestä kakkupalasta tai muusta vastaavasta. Nyt alan toden totta käsittää, mitä uhmaikä tarkoittaa!

Uhmaikäinen Hakki pystyy nostamaan itkun kahdessa sekunnissa valtavaksi mölinäksi. Itkun syy voi oma kaatuminen, kielto tehdä jotain, pukeminen, vaipanvaihto - oikeastaan melkein mikä tahansa. Ruokailun muuttuminen tahtojen taisteluksi on erityisen uuvuttavaa. Omatoiminen syöminen, toisin sanoen leivän, kasvisten ja hedelmien napostelu sujuu vielä mukavasti, mutta suuta kohta työnnetty lusikka voi kohdata vastusten vuoren. Käsi heilahtaa päin lusikkaa, huuto alkaa. Välillä olen saanut onnistumisen elämyksiä antamalla Hakin pitää itse lusikasta kiinni, ja se on sitten yhdessä viety suuhun, minkä jälkeen onkin luonnollisesti aplodien aika... Ruokailusta ei saisi tulla sirkusta, ja jos viisi lusikallista puuroa vaatii viidet aplodit, niin onhan se tietenkin vähän turhan eläytyvää.. mutta tuskin vielä sirkusta?

Saas nähdä, mitä kaikkea tämän uhkaikäisen kanssa vielä koetaan. Tänään nostin kaverin noin viisi kertaa pois ruokapöydältä. Pois nostaminen ei kuitenkaan aiheuttanut huutoa vaan nauratti - äidin "ei" on mitä ilmeisimmin suuri huvituksen aihe. Eli kait tämä sitten on sitä sirkusta ja minä olen pelleparka. Hakki on luonnollisesti sirkustirehtööri..! Ilo ylimmillään Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Sirkuksessa!