Niin se vain on, että kyllä se kevätkin taas saapuu. Itse en ole mikään varsinainen kevätihminen, joten en voi väittää olevani normaalia iloisemmalla tuulella tai mitään muutakaan sellaista, mutta kyllä se lähestyvä kesä saa sellaisen iloisen odotuksen päälle. Hakkia kaihertaa ja syvältä tämä lasten tyypillinen kevään intohimo: vesi. Lätäköt vetävät puoleensa kuin magneetti. Meillä piti vain vaatevarustelua parantaa, ennen kuin Hakki voitiin päästää toteuttamaan itseään!
Uusissa kurahousuissa, kumisaappaissa ja kurahanskoissa sallin Hänen Aurinkoiselle Korkeudelleen lähemmän tutustumisen lätäkköön. Mutta ette ikinä arvaa, kuinka kävi... Kaveri KASTUI. Kumisaappaat hörppäsi vettä, haalari tuli märäksi. Lätäkkö oli niin syvä, että se olisi vaatinut varusteluksi jonkin sortin sukelluspuvun. Hakilla oli kuitenkin kivaa, ja kyllähän ne vaatteet kuivui.
Seuraavana kevätepisodina meillä on tarkoitus aloittaa pyöräilykausi. Polkupyörän turvaistuin ja kypärä odottavat jo liikkelle lähtöä! Saas nähdä, mitä Hakki tuumaa kyydistä polkupyörän päällä - jatkoa siis seuraa...
Kirjallinen yöpöytä: Cecelia Ahern, IhmemaaIhmemaa on positiivinen fantasia siitä, mitä kadonneille ihmisille ja tavaroille tapahtuu. Päähenkilö Sandy Shortt, työkseen kadonneita ihmisiä etsivä entinen poliisi, joutuu tarinan lomassa etsimään myös kadonnneen palan omaa itseään ja tervehtymään tasapainoiseksi tyttäreksi ja kumppaniksi. Tämä on kaunis, itkettävä ja salaperäinen kertomus, jossa toisten auttamisella, välittämisellä ja sinnikkyydellä on suuri rooli. Mutta joskus täytyy silti osata myös luovuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti