Kolmevuotias

Hakki on täyttänyt kolme vuotta! Syntymäpäiviä vietettiin kolmeen kertaan, ja Tampereella mummun järjestämissä syntymäpäivissä oli oikea täytekakkukin kolmen kynttilän kera. Lahjat olivat hyvin mieleisiä, joten antajat olivat perillä tämän kolmivuotiaan mieltymyksistä: Vilkkuva Salama McQueen -pipo! Dublo-mönkijä! Mursu-liukuri!

Kotona järjestetyillä syntymäpäivillä oli tarjoilu huomattavasti heikommalla tasolla eikä täytekakkuakaan ollut. Hakille leipomuksia mieleisempää ovat tällä hetkellä keksit ja mehu. Villeimmät synttärit meillä oli, kun vieraaksi saapui eno perheineen. Enon avovaimon 5- ja 7-vuotiaat tyttäret olivat Hakille mieleistä seuraa, ja aikuisia alkoi välillä meno suorastaan pyörryttää, etenkin kun oli kyse pyörivän tv-tuolin muuttumisesta karuselliksi..! Miten noille lapsille itselleen ei tullut edes paha olo! Toinen suosikkiharrastus oli hyppiä sohvalta säkkituolin päälle. Hauskaa oli! Rauhoittava palapeli olikin sitten hyvä synttärilahja!

Ihan oikeana synttäripäivänä saapui kylään kummitäti avomiehensä kanssa. Hakki sai seuraa muistipelin pelaamiseen ja lahjaksi dublo-traktorin. Sankari oli jälleen hyvin onnellinen.

Synttäriviikonloppuna Hakki sai myös sukset ja pääsi niitä pihalle kokeilemaan. Hiihtäminen sujui heti, ja oli myös varsin mieluista puuhaa. Vieläköhän tässä joutuu itsellekin sukset hankkimaan, jotta päästään yhdessä hangille.. No, ei (onneksi) liene vielä tänä talvena välttämätöntä. Olen itse hiihtänyt viimeksi noin kaksikymmentä vuotta sitten...

Neuvolassa
Kolmivuotiaan elämään on jo kuulunut myös kolmivuotisneuvola! Pikkusisko oli samaan aikaan neljäkuukautisneuvolassa. Hakki mitattiin 98,5 cm:n pituiseksi ja punnittiin 15,3 kg:n painoiseksi. Pampulan mitat olivat 61 cm ja 6140 g. Vähän hoikkanen Hakki on, mutta ei liikaa.

Hieman ikävää oli, että Hakkia alkoi vauvattaa juuri tuolla neuvolassa. Ryhmiksen hoitajat olivat kirjoittaneet omaan neuvolaan toimitettavaan arvioonsa, että puhe on vielä välillä epäselvää. Näin toki onkin, mutta "vauva-Hakin" puhe se vasta soperrusta on. Hakki alkoi piipittää ja kimittää, sanoi kaiken äärettömän hiljaisella äänellä, ja jos tämä ei vielä tehnyt ymmärtämistä haasteelliseksi, niin sen teki viimeistään huulien päällä jähmeänä perunana pyörivä kieli. Terveydenhoitajan lepertelevä tyyli ei ainakaan helpottanut asiaa. Ohhoijaa... Yritin hieman vihjaista, että kyllä puhe yleensä paremmin sujuu, mutta en tiedä, uskottiinko minua.

Toki puheeksi tulivat myös nämä pissa- ja kakka-asiat. Olin aluksi aika ylpeä, sillä juuri edellisenä iltana Hakki oli tehnyt pitkästä aikaa kakan pottaan ja saanut tarran. Mutta tottakai Hakki sitten lorautti siellä neuvolassa pissat housuun, ja oli märkä harkkahousuja, kalsareita ja collegehousuja myöten... Varavaippa löytyi, mutta ei minulla Hakille varavaatteita mukana ollut. Kotimatkalle Hakki sai vaipan päälle suoraan talvihaalarin - onneksi ei ollut ihan älytön pakkanen!

Terveydenhoitaja otti puheeksi myös minun jaksamisen. Vakuutin jaksavani ihan mukavasti. Tässä taisi uskottavuuttani heikentää nykyään jokapäiväiseksi muodostunut "bad hair day" - olen kipeästi kampaajan tarpeessa, väsynyt olemus (edellisenä yönä minua valvottivat kehää kiertävät ajatukset syöpöttelevän Pampulan lisäksi ) ja kakkatahrat puserossa. Nuo tahrat huomasin vasta kotona... Aamukiireissä Pampula roiskaisi kainalossani kakat lattialle, ja enhän minä muistanut tarkistaa, saiko paitakin osumia! Loppujen lopuksi heikoimman esityksen neuvolassa taisikin tarjoilla Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Äiti..!

Kirjallinen yöpöytä: Anne B Ragde, Erakkoravut
Tämä on norjalaisen kolmiosaisen sukutarinan toinen osa. Mikähän tässä kirjassa viehätti niin kovasti? Ihmiset ovat kaikkine puutteineen aitoja persoonallisuuksia, joita elämä kolhii, ravistelee ja välillä helliikin. Heitä ymmärtää silloinkin, kun he ärsyttävät. Köyhän maatilan arjen kuvauksessa on myös jotain sellaista pelottavan tuttua jokaiselle, joka on vähintäänkin kuullut sota-ajan ja sitä seuranneiden vuosien puutteesta ja nuukuuden pakosta. Kirjassa tapahtuu paljon ikäviä asioita, mutta silti se ei ole ahdistava. Kolmas osa on ilman muuta luettava!