Me olemme kovasti koettaneet kannustaa Hakkia tekemään kakat pottaan tai pönttöön. Tarra tulisi jokaisesta suorituksesta, ja kymmenestä tarrasta lisää dubloja, mutta tämä ei kannusta riittävästi. Kakat tehdään harkkahousuun. Piste. Tarravihko pölyyntyy nyt käyttämättömänä, kun kahden dublopaketin jälkeen kuivista päivistä pissojen suhteen ei enää tarroja myönnetä. Joskin taantumaa on alkanut tulla tässäkin asiassa, ja housut ovat kastuneet useammankin kerran.
Tänään oli taas vaikea aamu, kuten useimmat aamut viime aikoina. Hakki ei halua nousta sängystä. Hakki ei halua käydä pissalla. Hakki ei halua pestä hampaita. Hakki ei halua riisua pyjamaa. Hakki ei halua pukea. Ryhmikseen hän toki haluaa lähteä, vaikka toiminta ei siltä vaikuta.
Mutta tulipa sitten kohokohta tällekin aamulle. Hakki pyysi isänsä toiseen huoneeseen.
- Isä, tuu kattomaan!
Isä meni ja näki. Äiti ei nähnyt. Sitä kakkaa matolla. Äiti näki vain sen tahran, mikä siitä jäi jäljelle. Kakasta seuranneen hässäkän jälkeen Hakki vielä tarkisti minulta:
- Ei tuu tarraa?
Ei tullut. Ei tosiaankaan tullut.
Kirjallinen yöpöytä: Jane Stanton Hitchcock, Seurapiirimurhia
Tämä kirja oli siis dekkarihyllyssä. DEKKARIhyllyssä. Amerikkalainen kirjailija on ollut ehdolla ensimmäisestä (ei tästä) kirjastaan jopa jännäreille myönnettävän palkinnon saajaksi, joten minä odotin tältä kyllä jotain muuta. Mutta kirja oli suurimmaksi osaksi New Yorkin seurapiirien kuvausta, eikä aihe jaksanut ainakaan minua erityisemmin kiehtoa. Kuuluminen seurapiireihin ja joutuminen niiden ulkopuolelle voi kuitenkin olla elämän ja kuoleman kysymys. Mutta kyllä tämä oli enemmän hömppäromaani, ja aika pitkäveteinen sellainen, kuin jännäri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti