- Äiti POIS!
- Isä POIS!
- Ei, ei, ei!
-Byääääääääh!
- Sattuu.
Hakki on ollut sairaana. Hänet haettiin torstaina hoidosta kotiin kuumeen takia normaalia aikaisemmin, ja perjantaina hän sairasti kotona isänsä seurassa. Lauantai oli jo kuumeeton päivä. Sairasta lasta mielellään vähän hemmottelee, ja näin teimme Hakinkin kanssa. Mutta hyvin pian Hakista tuli melkoinen tyranni. Muutenkin viime ajat ovat olleet kiukun täyttämiä, ja nyt tämän sairauden aikana tilanne oli välillä suorastaan mahdoton.
Selvää on, että pukeminen, riisuminen ja vaipanvaihto oli aina hulabaloon aihe. Valikointi isän ja äidin välillä puhkesi taas sekin kukkaan. Itkua väännettiin milloin mistäkin syystä, ja kun saatiin toruja kiellettyjen asioiden tekemisestä, päädyttiin kohta valittamaan kipuja. Hemmottelun seurauksena ruokavalio olisi haluttu muuttaa täysin pillimehu-muumikeksi -linjalle, ja kaikki muu ruokailu oli pelleilyä sekin. Toki Hakki oli kipeä, mutta lähinnä tämä kaikki mesominen johtui tylsistymisestä, sillä hän ei toden totta ollut niiiin sairas! En yleensä isommin huuda Hakille, mutta nyt se tapahtui useammankin kerran. Hermostuin mm. voileivän paiskaamisesta lattialle, ja "hauskasta" leikistä valuttaa suusta sylkeä lattialle. Myöskin Hakin patsastelu tv:n edessä yrittäessäni sitä itse katsoa kiristi pinnaa.
Jotain tässä viikonlopussa "päivänsäteen" kanssa tuli taas opittuakin. Hakin pitää antaa olla välillä ihan rauhassa. Muutamat kiukut laukesivat ihan sillä, että Hakki meni itsekseen toiseen huoneeseen, ja tuli sitten sieltä ihan uutena poikana pois. Hakki on näköjään niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat yksinoloa. Kunnioitettakoon sitä.
Kirjallinen yöpöytä: Mary Higgins Clark, Kotikadullasi
Tämä on kumma juttu - minä pidän Mary Higgins Clarkin dekkareista, mutta minun on vaikea muistaa, mitkä niistä olen lukenut. Nyt tuli sitten luettua Kotikadullasi toiseen kertaan. Ihan niin hyvä tämä ei ollut, että kertaaminen olisi ollut välttämätöntä, mutta ihan mukava lukukokemus edelleen. Vaikka toki minä ennen loppuratkaisuja jo muistin, kuka on murhaaja... Kirjassa selvitellään samaan aikaan tuoreita ja yli sata vuotta vanhoja murhia.
2 kommenttia:
Ehkä se on sitä samaa, kun itse on ihan raivon partaalla ja lähtee ulos tunnin lenkille, niin pahin kiukku unohtuu. Mä oon alkanut toteuttaa sitä, kun en muutoinkaan ole kovin riidanhaluinen ihminen.
Täällä istutaan tenttikirjan ääressä ja kuten huomaat, alkaa ajatus vähän harhailla, kun oon jo täällä sun blogissa :D Koulua on vaikka muille jakaa, mutta tuntuu aika monella olevan hulinaa joko työn tai opiskeluiden puolesta.
Hyvää viikon alkua!
-Assi
Meillä toimii kans aika useinkin se, että saa rauhassa purkaa kiukun ja sitten hellitään, halitaan ja jutellaan. Nykyään Viltsu (4 v.) menee omaan huoneeseen ja laittaa itse oven kiini. Tulee sit hetken päästä ja pyytää syliin.
Lähetä kommentti