Lentäviä muumeja ja herkkuhetkiä

Vuosi on vaihtunut, ja joululoma Kajaanissa on takanapäin. Minulla vaihtui vuoden vaihteessa myös työpaikka, joskaan ei työ, joten jonkinmoista uusien rutiinien opettelua tapahtuu silläkin suunnalla. Mutta kiva on näin loppiaisena vielä muistella joululomaa, joka oli oikein onnistunut. Lukuunottamatta valokuvia... Uuden kameran käyttäminen ei olekaan äkkiseltään niin helppoa! Mutta harjoittelu jatkuu.

Kajaanissa täytyi heti aluksi varmistaa Hakin herkullinen joulu leipomalla pipareita. Ostin tapausta varten myös yhden uuden muotin, kamelin! Pipareista tuli niin hyviä, että "pipaa" pyydettiin monta kertaa päivässä. Hakki ei muuten vielä yleensäkään sano kolmitavuisia tai pitempiä sanoja, vaan lyhentää ne.

Viikon aikana ehdin myös tavata molemmat Kajaanissa asuvat ystävättäreni. Ja lapsiseuraa löytyi molemmista kyläpaikoista..! Vajaan 4-vuotiaan tytön kanssa leikki käytti melkoisen hyvin, ja yhteinen touhu löytyi muumipeikkojen heittelemisestä ilmaan. Leikin haittapuolet näyttäytyivät hyvin nopeasti, ja heittely pyydettiin lopettamaan. Isompi lapsi oli kiltti ja uskoi, mutta Hakin toimesta muumipeikko lensi edelleen päin joulukuusta. Onneksi Hakki saatiin tämän jälkeen vakuutettua siitä, että muumin työntäminen rattaissa on myös varsin hauskaa!

Toisella ystävättärelläni on 6-vuotias tytär, jonka lelut olivat Hakille melkoinen aarreaitta. Kuusivuotiaan ja kaksivuotiaan on vähän vaikea löytää yhteistä tekemistä, mutta kummallekin toisen läsnäolo oli jo sinänsä melkoista viihdettä rauhallisina joulunpyhinä. Joskin luulen, että Hakin kotiinlähtö oli kohokohta - lelut saivat jäädä lopultakin rauhaan!

Koko joulun seudun sää oli varsin talvinen, ja pakkanen piti ulkoilun vähissä. Kerran lähdimme hetkeksi haukkaamaan raitista ilmaa kaupan parkkipaikalle - kärrykatoksessa oltiin myös tuulen suojassa, ja kiipeily ja piilosilla olo onnistui hyvin. Mummukin oli mukana. Puistossakin poikettiin yhtenä päivänä, jouluaaton ulkoilu oli kynttilöiden vienti hautuumaalle.

Lennot Kajaaniin ja takaisin kotiin sujuivat hyvin, ja ilman isompia myöhästelyjä. Laukkujen kanssa oli kuitenkin viivettä! Onneksi tulivat sentään aina samalla koneella. Nyt Hakilla oli ensimmäistä kertaa oma paikka koneessa, ja hän sai myös oman sämpylän. Se maistui! Kiukuttelukin pysyi kohtuudessa, vaikka yhdessä vaiheessa Hakki makasi vielä ärjymässä jalkatilassa, kun olisi pitänyt istua jo vöissä. Mutta siitäkin selvittiin. Hakin kanssa reissaamiseen kannattaa kyllä varustautua pitkällä pinnalla - silloin voi yllättyä iloisesti! Kaikki nimittäin sujui paremmin kuin pelkäsin...

Kirjallinen yöpöytä: Anne B. Radge, Berliininpoppelit
Varsinaiseksi menestykseksi nousseen ja paljon kehutun norjalaisen sukutarinan ensimmäinen kirja on Berliininpoppelit. Ostin pokkarin äidilleni viime kesänä ja luin sen nyt itse joululomalla. Väkiselläkin kävi mielessä, että ehkä tämä nyt ei ole ihan sellainen kirja, jonka haluaa äidilleen antaa. Kirja alkoi hautausurakoitsijan työkeikalla perheeseen, jossa nuori poika oli tehnyt itsemurhan. Ja kohtapuoliin päädyin lukemaan varsin reipasta homoerotiikkaa. Äitini ei ole mitenkään erityisen ahdasmielinen, mutta voisiko tietyt kirjat kuitenkin varustaa tarralla "Tämä ei ole äitisi lahjakirja" tai jotenkin muutoin varoittaa? Kirja oli kyllä ihan mielenkiintoinen, joskin vähän outo suku on tarinassa kyseessä. Vaikka taitaapa useimmat suvut olla vähän outoja, jos tarpeeksi pöllyttää.