Siinä merkittävässä osassa kesälomaa, jota ei ole vietetty reissussa, on keskeisessä roolissa ollut leikkipuisto. Helsingin kaupungilla on ihastuttavia leikkipuistoja, joissa on myös ohjattua toimintaa, ja näissä puistoissa on toiminut kesä-heinäkuun ajan puistoruokailu! Kouluikäiset ja leikki-ikäiset saavat puistossa arkipäivisin ilmaisen ruoan. Kyseessä on yleensä keitto, ja omat astiat ja ruoalle haluamansa lisukkeet pitää olla itsellä mukana, mutta kyllä vaan on toimivaa! Lapset nauttivat ulkona syömisestä ja ruoka maistuu hyvin. Itselle tuo lomantuntua jo sekin, että saa ruoanlaittorutiineihin näin helpotusta. Ja eipä katkea leikkiminen siihen, että pitää lähteä kotiin syömään.
Meidän suosimassamme puistossa oli myös kahluuallas, joka miellytti etenkin Pampulaa. Kerrostalossa asuessa ei ole enää oma pihaa, johon voisi kahluualtaan laittaa, mutta puiston allas toimi paremmin kuin hyvin. Korkea kiipeilytelinen kiehtoi Hakkia, molemmat löytyivät usein pyöräilyalueelta, ja puiston korkea ja leveä liukumäki oli myös kovassa käytössä. Puistossa ei ollut koskaan tekemisen tai kaverien puutetta.
Meidän suosimassamme puistossa oli myös aivan loistava henkilökunta. Kun lapsia on leikkimässä paljon, voi meno joskus äityä hurjaksi ja puiston säännöt unohtua. Toki vanhempien pitää vahtia lapsiaan, mutta on tärkeää, että myös henkilökunta on aktiivista ja muistuttaa säännöistä. Jos sääntöjen noudattamista katsotaan jatkuvasti läpi sormien, vallitsevat pian viidakon lait ja leikkiminen ei ole enää turvallista. Meidän puistossa homma toimi!
Kirjallinen yöpöytä: L. M. Montgomery, Perinnönjakajat
Kirjassa on mielestäni tylsä nimi ja tylsä kansi, mutta lainasin sen ihan kirjailijansa takia, koska L.M. Montgomeryn kirjat ovat aina miellyttäneet. Aika kauan kirja odotteli lukuvuoroaan, mutta onneksi sen vihdoin aloitin - oli nimittäin ihana kirja! Kirjassa suvun matroona Betty-täti jakaa perintönsä muutoin ennen kuolemaansa, muttaä käsittämättömään sukukalleuden asemaan päässeen kannun saaja tuli paljastaa vasta kuoleman jälkeen. Salaisuutta vartioi Betty-tädin valitsema uskottu mies. Betty-täti asetti kannun saajalle tiettyjä ehtoja, mikä sai sukulaiset muuttamaan käyttäytymistään, jotta he olisivat paremmissa asemissa kannukisassa. Tämä johti monenmoisiin seurauksiin. Rakkaudella on kirjassa suuri rooli, ja paljon pohditaan sitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Miesten pyjamaa pidettiin muuten säädyttömänä yöpaitaan verrattuna..! Kirja on hauska aikansa kuva. Mutta positiivinen tarina, ja etenkin Brian Darkin kohtalo kosketti (tuli ihan vetisteltyä..). Pienenä miinuspuolena todettakoon, että henkilöhahmoissa tahtoi välillä mennä sekaisin, koska lähes kaikkien sukunimi oli joko Dark tai Penhallow.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti