Kissoja ja hevosia

Minua on puraissut hevoskärpänen. Ei mikään suriseva, inhottava hirvikärpäsen tyyppinen hyönteinen, vaan tämä vähemmän aineellinen hevoshulluutta aiheuttava pörisijä. Olin lapsena heppahöperö, mutta en koskaan päässyt ratsastamaan, koska se oli yksinkertaisesti liian kallista. Tänä vuonna kävin muutaman kerran maastovaelluksilla islanninhevosilla - issikan selkään kun voi nousta täysin kokematonkin. Ja kyllähän minä tykkäsin. Niin paljon, että päätin osallistua myös alkeiskurssille oppiakseni enemmän hevosen hallinnasta, ja parhaillaan sitten käynkin kahden viikon intensiivialkeiskurssia. Ja nyt ei ole kyseessä issikat vaan ihan isot hevoset.. Ei ole helppoa ratsastuksen aloittaminen ja pehvaakin jomottaa, mutta kyllä minä silti pidän touhusta. En tiedä vielä, millä tasolla tätä jatkan, mutta onhan se mukavampi mennä maastoon issikoillakin, kun osaa enemmän. (Edellyttäen, että siis opin jotain...)

Äidin hevoshulluus välittyy lapsiinkin. Pampulalle on ruvennut yllättäen löytymään hevosaiheisia vaatteita, ja juhannuksena Järvenpäässä lasten juhannusjuhlilla sekä Hakki että Pampula nostettiin ponien selkään. Tätä hupia saikin sitten ihan kunnolla jonottaa, mutta pitihän lasten nyt ratsaille päästä.. Aika näyttää, haluavatko lapset joskus ihan oikeasti aloittaa ratsastusharrastuksen, mutta jos haluavat, toivon, että pystyisin sen heille myös suomaan.

Mutta on minulla sitten vielä kissakuumekin! Kolmisen vuotta sitten tapahtunut koirista luopuminen on vieläkin itselle jollain tasolla vaikea asia, ja sen johdosta olen tuominnut itseni pitkään koirienpitokieltoon. Enkä minä nyt edes koiria halua. Tiedän, että hyvään koiranhoitoon omat rahkeet eivät riitä. Kissahan ON helpompi.. Mutta kissojen suhteen lähden liikkeelle ihan nollasta, mitään kokemusta ei ole.  Rotukissahan sen kuitenkin pitäisi olla, ja tämä kissakuume veikin meidät Gimmie´s -kissalaan Vihtiin pentuja katsomaan!

 

Lapset olivat kissoista tosi innoissaan, mutta kissat eivät luonnollisestikaan olleet niin innostuneita heistä... Mutta nämä kyseiset kissat tottuvat kyllä hyvin lapsiinkin. Pampulan käytös kissojen suhteen oli todella suoraviivaista ja hän ehti jo tempaista yhden pennun syliinkin. Minä itse taisin muuten tällä käynnillä ottaa ensimmäistä kertaa elämässäni kissan syliin! Minulle tuli tosi hyvä vaikutelma kasvattajasta ja hänen kissoistaan, ja saas nyt sitten nähdä, tuleeko meille tuollainen suklaanvärinen brittiläinen lyhytkarva heinä-elokuun vaihteessa..

Kirjallinen yöpöytä: Jane Johnson, Neidonryöstö
Jane Johnsonin historiallinen romaani Neidonryöstö oli hieman hidastempoinen puoleen väliin saakka, mutta kuitenkin kiinnostavasti rakennettu. Kirjassa kulkivat rinnakkain nykyajassa elävän Julia Lovatin ja 1600-luvulla merirosvojen ryöstämäksi joutuneen Catherine Anne Tregennan tarinat, ja tarinat sijoittuivat vahvasti Cornwalliin ja Marokkoon. Molemmat naiset nauttivat kirjontatöiden tekemisestä, ja Juliakin ajautuu seuraamaan Catherinen vaiheita saatuaan lahjaksi vanhan kirjonta-aiheisen kirjan, jonka reunoihin Catherine oli pitänyt päiväkirjaa. Loppujen lopuksi tämä kirja oli valtavan kiehtova, ja tarjosi hyvän tarinan ohella myös mielenkiintoista tietoa elävästi tarjoiltuna.