Tässä elokuisia lomapäiviä viettäessämme poikkesin lapsien kanssa Päivälehden Museossa. Siellä oli (ja on vieläkin) Räpylänjälkiä-niminen näyttely, Akua ja muita ankkalinnalaisia esitellen. Hakki on niin seurallinen kaveri, että onnistui löytämään uuden tuttavuuden tuollakin. Yläkuvassa Hakki istuukin samanhenkisen näyttelyssä kävijättären kanssa Aku Ankan -autossa piirrettyjä katselemassa...
Nuo Päivälehden museon näyttelyt eivät ole mitään suuria, mutta ilmaisia ja hyvin tehtyjä. Ihan sopivia käyntikohteita lapsille. Ja aikuisillekin. Edellisessä muumiaiheisessa näyttelyssä kävin Hakin kummitädin kanssa, vain Pampula oli mukana, mutta nukkui vaunuissa.. Mutta Tenavat-näyttelyssä käytiin aikanaan koko perheen voimin.
Parasta näyttelyssä oli Hakista ilman muuta juuri tuo Aku Ankan auto. Ja minuun kolahti Jäyhä Jököttäjä, jonka muistan vieläkin hyvin lapsuuden sarjakuvalehdestä. Että se osaakin olla yrmy..!
Kirjallinen yöpöytä: Alexander McCall Smith, Pieniä ihmeitä autokorjaamolla, Mma Ramotswe tutkii
Tämä yhdeksäs Mma Ramotswe -dekkari ei kolahtanut minuun niin hyvin kuin esimerkiksi edellinen. Hyvä tämäkin oli, mutta kirjan luvut tuntuivat tavallista pitemmiltä, eikä tarina oikein vetänyt. Kirjassa etsivätoimistoon tuli nimettömiä pahansuopia kirjeitä, adoptoitu nainen halusi löytää sukulaisensa ja Mma Ramotswen aviomiehessä heräsi toivo halvaantuneen ottotyttären parantamiseksi. Ja ihmeitähän tapahtuu, mutta minkälaisia..?
Kirjatorni: Tiina Nopola ja Sinikka Nopola, Rauhallinen Erkki harrastaa
Kirjastosta tarttui mukaan kirja Rauhallisesta Erkistä. Kirjan on kuvittanut Markus Majaluoma, ja minusta kuvakirjan kuvat ovat kyllä hieman rumia, mutta omalla tavallaan mielenkiintoisia. Tarinassa rauhallisen Erkin vanhemmat yrittävät epätoivoisesti saada lapsensa harrastamaan ja olemaan aktiivinen, mutta Erkki vain haluaa katsella perhosia. Kirjassa lapsi on fiksumpi kuin vanhempansa - lapsi tietää, mitä tahtoo, mutta vanhemmat yrittävät sovittaa lapsen ulkopuolisen mallin mukaiseksi. Mutta hyväähän he vain tahtovat. Kirja on hauskasti kirjoitettu, ja kyllä me Hakin kanssa yhdessä naurettiin. Mutta että minua häiritsi, kun sivu 12 alkaa "Tuli syksy. Isä osti liiteriin höyläpenkin." ja sen jälkeen sivu 13 alkaa "Kesä meni. Tuli syksy. Isä ja äiti eivät enää keksineet Erkille harrastuksia." Eikö tuo syksyn tulo ollut jo käsitelty, mitä..! Mutta mieleinen kirja tämä oli sekä Hakille että äidilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti