Kahden lapsen kanssa on joutunut huomaamaan, että läsnäoloa ei riitä samalla lailla molemmille kuin aikanaan yhdelle lapselle. Hakki on saanut myös vapautta ja vastuuta enemmän kuin hän ehkä olisi saanut, jos olisi jäänyt ainoaksi lapseksi. Olen esimerkiksi sallinut Hakin olla yksin taloyhtiömme pihalla, kun itse olen ollut Pampulan kanssa sisällä. Hyvinhän se on mennyt, lukuun ottamatta kertaa, jolloin Hakki oli päättänyt kiipeillä keinuissa ja juuttunut muoviseen vauvakeinuun.. Minä olin yläkerrassa imettämässä Pampulaa enkä kuullut episodista mitään ennen kuin jälkikäteen, mutta onneksi naapuri pelasti itkevän Hakin pulasta!
Vietimme tässä ihanan kesäisen viikonlopun Hangossa, jonne lähdin lapsien, Hakin kummitädin ja hänen avomiehensä kanssa. Viikonlopun ohjelmaan kuului myös laivamatka Bengtskäriin ja takaisin, ja uskaltauduin reissulle, koska tiesin myös ystävieni katsovan lapsieni perään. Mutta enpä arvannut silloin, että heitä tarvittiin matkalla TODELLA PALJON.. Matkalla majakalle meri möyri, ja minä olin tyystin unohtanut taipumukseni tulla merisairaaksi... Mutta pian alkoi oma olokin olla varsin möyrivä. Pampula oli nukahtanut syliini, ja siirsin hänet nukkuvana kummitädin miehen käsille, ja Hakki oli kummitädin hoivissa - ja äiti paineli takakannelle puuskuttamaan ja puhkumaan ja tuijottamaan horisonttia! Minä en oksentanut, mutta enpä myöskään kyennyt menemään muiden seuraan ennen kuin merimatkan loppumetreillä. Onneksi paluumatka sujui paremmin. Itse majakalla kannoin Pampulaa kantorepussa, ja Hakki kulki kriittisissä paikoissa kummitädin ja tämän miehen mukana. Bengtskär oli upea paikka, ja sinne päästääkseen kannatti vähän kärsiäkin..!
Hangossa kävimme leikkipuistossa ja rannalla. Silloinkin äiti oli välillä poissa Hakin seurasta, etsimässä nimittäin Pampulan kanssa tämän rattaista salamyhkäisesti pudottamaa pipoa. Tavaroiden pudottelu on tällä hetkellä Pampulan suurta huvia. Pipo löytyi, ja Hakki piti hauskaa kummitädin, tämän miehen ja miehen veljenpojan seurassa. Ei sitä äitiä joka hetki tarvita.
Läsnä- ja poissaolo saavat pian uusia merkityksiä, kun töihinpaluusta tulee totta. Syyskuun puolivälissä se sitten tapahtuu. Alkaa työt. Mutta vielä on yksi viikonloppureissukin ennen sitä..!
Vietimme tässä ihanan kesäisen viikonlopun Hangossa, jonne lähdin lapsien, Hakin kummitädin ja hänen avomiehensä kanssa. Viikonlopun ohjelmaan kuului myös laivamatka Bengtskäriin ja takaisin, ja uskaltauduin reissulle, koska tiesin myös ystävieni katsovan lapsieni perään. Mutta enpä arvannut silloin, että heitä tarvittiin matkalla TODELLA PALJON.. Matkalla majakalle meri möyri, ja minä olin tyystin unohtanut taipumukseni tulla merisairaaksi... Mutta pian alkoi oma olokin olla varsin möyrivä. Pampula oli nukahtanut syliini, ja siirsin hänet nukkuvana kummitädin miehen käsille, ja Hakki oli kummitädin hoivissa - ja äiti paineli takakannelle puuskuttamaan ja puhkumaan ja tuijottamaan horisonttia! Minä en oksentanut, mutta enpä myöskään kyennyt menemään muiden seuraan ennen kuin merimatkan loppumetreillä. Onneksi paluumatka sujui paremmin. Itse majakalla kannoin Pampulaa kantorepussa, ja Hakki kulki kriittisissä paikoissa kummitädin ja tämän miehen mukana. Bengtskär oli upea paikka, ja sinne päästääkseen kannatti vähän kärsiäkin..!
Hangossa kävimme leikkipuistossa ja rannalla. Silloinkin äiti oli välillä poissa Hakin seurasta, etsimässä nimittäin Pampulan kanssa tämän rattaista salamyhkäisesti pudottamaa pipoa. Tavaroiden pudottelu on tällä hetkellä Pampulan suurta huvia. Pipo löytyi, ja Hakki piti hauskaa kummitädin, tämän miehen ja miehen veljenpojan seurassa. Ei sitä äitiä joka hetki tarvita.
Läsnä- ja poissaolo saavat pian uusia merkityksiä, kun töihinpaluusta tulee totta. Syyskuun puolivälissä se sitten tapahtuu. Alkaa työt. Mutta vielä on yksi viikonloppureissukin ennen sitä..!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti