Pakkanen on pitänyt meidät melko lailla sisätiloissa, mikä johtaa helposti riehumiseen ja kiukutteluun. Eikä ruokakaan oikein maistu. Ennen tämän nykyisen pakkasjakson alkamista epäröin hieman osallistumistamme leikkipuiston talviriehaan, kun pakkasta oli vajaat -15 astetta pienen tuulen kera. Mutta onneksi mentiin, koska nyt on kyllä ehditty viettää näitä sisäpäiviä! Pampula nukkui vaunuissaan viltti kuomun päällä, ja Hakin piti vaatteiden lisäksi lämpimänä kova vauhti.. Loppuvaiheessa alkoi tosin varpaita paleltaa. Hakki tapasi puistossa Muumipeikon, ja taisikin olla lähes ensimmäinen lapsi, joka ennätti Muumipeikkoa kättelemään. Paikalla oli myös paloauto, jossa pääsi käymään oikein sisälläkin. Ja pienimuotoista koiravaljakkoajeluakin oli tarjolla! Oli tosi mukava reissu, ja bussillakin matkustettiin muutama pysäkinväli.
Pakkanen kiristyi parinkymmenen asteen tienoille, mutta siitä huolimatta lähdin Pampulan kanssa Kiasmaan vauvojen värileikkiin. Edellisenä päivänä jätin kyllä muskarin väliin, koska siellä olisi täytynyt jättää vaunut ulos ja kannella koppaa raa'assa pakkassäässä. Kiasmaan Pampula päätyi taas lämpimästi viltitetyillä vaunuilla ilman suoraa kosketusta kuivaan pakkasilmaan.
Värileikissä oli teemana mustavalkoiset värit ja esineet. "Maalaaminen" tapahtui perunahelmillä, lääkehiilellä ja vedellä. Kyllä Pampula ihan tykkäsi, joskin juuri nyt kaiken maistelu ja toisten vauvojen ihmettely on kaikista kiinnostavin juttu.
Olipas hyvä sattuma, että Hakin ensimmäinen teatterikäyntikin ajoittui elähdyttämään kovaa pakkaspäivää. Hakki ei isommin jännitä, ja ehti ennen teatteriesityksen alkua pötkötellä hieman lämpiön lattiallakin...
Vaavin salattu elämä oli aikuisellekin hauskaa katsottavaa, ja Hakki ainakin tykkäsi kovasti. Näytöksen pituus, 45 minuuttia, oli oikein sopiva.
Kyllä saisi jo lauhtua! Kaksikymmentäviisiastetta pakkasta ja enemmänkin on kuitenkin ulkoiluun aivan liikaa.
Pakkanen on pitänyt meidät melko lailla sisätiloissa, mikä johtaa helposti riehumiseen ja kiukutteluun. Eikä ruokakaan oikein maistu. Ennen tämän nykyisen pakkasjakson alkamista epäröin hieman osallistumistamme leikkipuiston talviriehaan, kun pakkasta oli vajaat -15 astetta pienen tuulen kera. Mutta onneksi mentiin, koska nyt on kyllä ehditty viettää näitä sisäpäiviä! Pampula nukkui vaunuissaan viltti kuomun päällä, ja Hakin piti vaatteiden lisäksi lämpimänä kova vauhti.. Loppuvaiheessa alkoi tosin varpaita paleltaa. Hakki tapasi puistossa Muumipeikon, ja taisikin olla lähes ensimmäinen lapsi, joka ennätti Muumipeikkoa kättelemään. Paikalla oli myös paloauto, jossa pääsi käymään oikein sisälläkin. Ja pienimuotoista koiravaljakkoajeluakin oli tarjolla! Oli tosi mukava reissu, ja bussillakin matkustettiin muutama pysäkinväli.
Pakkanen kiristyi parinkymmenen asteen tienoille, mutta siitä huolimatta lähdin Pampulan kanssa Kiasmaan vauvojen värileikkiin. Edellisenä päivänä jätin kyllä muskarin väliin, koska siellä olisi täytynyt jättää vaunut ulos ja kannella koppaa raa'assa pakkassäässä. Kiasmaan Pampula päätyi taas lämpimästi viltitetyillä vaunuilla ilman suoraa kosketusta kuivaan pakkasilmaan.
Värileikissä oli teemana mustavalkoiset värit ja esineet. "Maalaaminen" tapahtui perunahelmillä, lääkehiilellä ja vedellä. Kyllä Pampula ihan tykkäsi, joskin juuri nyt kaiken maistelu ja toisten vauvojen ihmettely on kaikista kiinnostavin juttu.
Olipas hyvä sattuma, että Hakin ensimmäinen teatterikäyntikin ajoittui elähdyttämään kovaa pakkaspäivää. Hakki ei isommin jännitä, ja ehti ennen teatteriesityksen alkua pötkötellä hieman lämpiön lattiallakin... Vaavin salattu elämä oli aikuisellekin hauskaa katsottavaa, ja Hakki ainakin tykkäsi kovasti. Näytöksen pituus, 45 minuuttia, oli oikein sopiva.
Kyllä saisi jo lauhtua! Kaksikymmentäviisiastetta pakkasta ja enemmänkin on kuitenkin ulkoiluun aivan liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti