Laita lapsi asialle...

.. ja mene itse perässä. Suomessa riittää näitä varsin kannustavia ja mieltä kohentavia sananlaskuja. "Itku pitkästä ilosta", "Mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta" ja "Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa." Ja työpaikalla osaa pitää mölyt mahassaan, kun muistaa, että "Sitä kuusta kuunteleminen, jonka juurella asunto." Minua usein todella ärsyttävät nuo sananlaskut, mutta niin paljon suomalaista synkkyyttä ja pessimismiä luonteessani asustaa, että osaltaan ne allekirjoitankin. Osaltaan. Mutta nyt on työn alla selättää sananlasku "Laita lapsi asialle ja mene itse perässä."

Hakki on auttavainen. Hänellä on valtavasti energiaa ja hän on nopea. Kun hän on esimerkiksi auttanut minua laittamaan pyykit koneeseen ja olen ollut annostelemassa pesujauhetta lokeroon, on hän tuupannut kesken kaiken lokeron kiinni ehtiäkseen varmasti tehdä sen. Ja äiti sai sitten siivota pulverit lattialta. Kerran Pampulan peppupesulta palatessani pääsin todistamaan, kuinka koko hoitopöytä oli ripoteltu täyteen talkkia. Astianpesukoneen täytössä pitäisi myös olla tehokas, sillä apulainen on koko ajan halukas sulkemaan koneen käynnistääksen sen. Parhaiten sujuu asioitten noutaminen (jos vain jaksaa väsymättä selvittää, mistä tavaran löytää) ja TV:n avaaminen ja sulkeminen (edellyttäen, että Hakki on samaa mieltä toimenpiteen suunnasta). Kaupassakin Hakki osaa hyvin työntää lasten ostoskärryjä ja kerätä niihin pyydetyt tavarat.

Toisinaan auttamisen tilalle iskee kiusanteko. Astianpesukoneen pesuaineluukun rämppääminen tai se, että kauppa-apulainen makaa pitkin pituuttaan kaupan lattialla kaahattuaan ensin kärryllä holtittomasti, ovat asioita, jotka saavat äidin varsin usein huonosti hallitun raivon valtaan. Sitä aina miettii, että mikä motivoisi oikeaan suuntaan ja onko välillä oikeasti mitään muuta tehtävissä kuin vain yrittää kestää.

Auttavaisuuden kohteella on myös merkitystä. Olimme tässä kerran pulkkamäessä kokoonpanolla Hakki, minä, sisko Tampereelta ja Pampula nukkumassa vaunuissaan. Mäkeen sattui samaan aikaan ryhmiskaveri, suunnilleen samanikäinen tyttö isänsä kanssa. Hakki heittäytyi herrasmieheksi. Hän oli aina mukana vetämässä ystävänsä kelkkaa ylös tämän isän kanssa, vastasi hienosti "ole hyvä" saatuaan avustaan kiitokset. Huvittavinta tässä oli se, että samaan aikaan minä ja hänen siskonsa vuorottelimme siinä, että vedimme HAKIN kelkan mäen päälle. Meille ei apua tarjottu...

Välillä sitä kyllä itsekin antaa sekavia ohjeita tai pyytää etsimään jotain väärästä paikasta. Hakki nauttii päästessään sanomaan "Minä olin oikeassa, sinä väärässä!". Piti minun itsekin tässä kuitata omalla äidilleni. Olen lapsuudessa aika monta kertaa kuullut nuo "Laita lapsi asialle, mene itse perässä" ja "Ota silmä käteen ja etsi". Äitini piti kerran hakea lähikaupastaan piparkakkutaikinaa, mutta hän ei sitä löytänyt. Koska lähikauppa on citymarket, olin varma, että sitä kyllä löytyy ja kävin itse ostamassa sen. Neljäkymmentä vuotta siinä meni, mutta pääsinpäs sanomaan: "Laita äiti asialle ja mene itse perässä!".

Tämän postauksen yläkuvassa Hakki viettää pyykkikorituokiota Paata pyöritellen. Yleensä noissa tilanteissa häntä on pyydetty tekemään jotain muuta. Ja kahdessa viimeisessä kuvassa on Pampula puolivuotispäivänään, ihanainen vauva, joka kasvaa niin valtavan nopeasti..!