Milloin on aamu?

Hohhoijaa. Meillä ei oikein ole tuo yöelämä raiteillaan. Toisin sanoen meillä EI nukuta yhtenäisiä yöunia kuin satunnaisesti. Sain neuvolasta jo joku aika sitten hyvän artikkelin pienistä yökukkujista, ja artikkelin tärkein anti oli auttaa ymmärtämään se, että kiinteitä ruokia syövä vauva ei enää tarvitse yöllä maitoa selvitäkseen aamuun. Yöllinen tissuttelu on tapa ja rauhoittumiskeino. Tärkeää olisi, että vauva oppisi yöllä herätessään rauhoittamaan itse itsensä omassa sängyssään, ilman lämpöistä maitotilkkasta ja ilman äidin syliä.

Meillä yösyöntien tahti tuntui kahdeksaa kuukautta lähestyttäessä vain kiihtyvän. Välillä yöllä ruokailtiin parin tunnin välein. Otin Hakin aina omasta sängystään viereeni syömään, ja palautin sitten maitoa hörpänneen, rinnalle nukahtaneen vauvan omaan sänkyynsä. Ellen sitten ollut jo niin väsynyt, että nukahdin imettäessäni itsekin, mikä sotki entisestään rutiineja. Perhepeti kun ei ole meillä käytäntö vaan Hakin on tarkoitus nukkua omassa sängyssään. Omaamme 140 cm leveän sängyn, joka tuntuu helposti kolmestaan nukuttaessa ahtaalta.

Väsymys alkoi vaivata noiden rikkonaisten öiden takia niin pahasti, että aloin harkita yösyöntien lopettamista. Minä periaatteessa tiesin, kuinka homma tulisi hoitaa - olinhan saanut tietoa ja opastusta sekä neuvolasta että ystäviltä ja sukulaisilta. Muutama yö huutoa, sen jälkeen tuhisisimme rauhaisasti aina illasta aamuun... No, hieman meni pieleen... Vajosin siihen sudenkuoppaan, josta oli kyllä varoitettu - päädyin rauhoittelemaan yöllä maitoa vaativan Hakin sylissä aina uneen saakka. Hakin öinen karjunta tuntui niin pahalta, että en kyennyt kuuntelemaan huutoa: rauhoittelu sänkyyn kun tuntui Hänen Aurinkoista Korkeuttaan vain suututtavan lisää. Tämän vaiheen lopputulos oli, että yösyönnit jäivät kyllä, mutta nyt keinutellaan ja käveleksitään yön pimeydessä vaihtelevia aikoja lähes joka yö. Öistä luovuuden tasoa kuvaa seuraava, jokseenkin karmaiseva unilaulusanoitus:

"Vielä voi nukahtaa,
peiton alle pujahtaa,
AI JAI JAI JAI, anna unen tulla.

Yöjuna puksuttaa,
yöperho liihottaa,
AI JAI JAI JAI, anna unen tulla."

Nukutun tai valvotun yön jälkeen, siis AAMULLA, minä otan aina Hakin viereeni ruokailemaan. Mutta kun nämä yöt ovat välillä edelleen hyvin risaisia, olen joutunut pohtimaan vakavasti kysymystä "Milloin on aamu?" Kun Hakin kuunaamasta tuikkii kello kolme yöllä kaksi hyvin pyöreää ja virkeää silmää, on meillä perustavanlaatuinen erimielisyys siitä, mikä vuorokaudenaika on kyseessä. Tuolloin ei ole vielä aamu. Mutta entäs kello neljä? Ei mielestäni vielä silloinkaan. Olen nyt tullut tulokseen, että kello viiden jälkeen voi olla aamu. Eikös ne joululaulun Juhani ja Liisikin revitty silloin petistä ylös?

Virkeä Hakki on yöllä erittäin vaikea uudelleen nukutettava. Siinä voi reipas tuntikin vierähtää. Nimenomaan "reipas", sillä Hakki pyrkii piristämään valjua äitiään kaikin keinoin. Silloin kun hän herää yöllä itkuisena ja puoliunessa, ei uudelleen nukahtamiseen tarvita toisinaan kuin hetki äidin sylissä. Vaikka joudunkin nousemaan, pääsen tavallisesti helposti itsekin uudelleen uneen. Mutta kyllä minua vaivaa tällä hetkellä myös koiranuni-syndrooma. Kuuntelen ja odotan, että milloin Hakki herää. Sen olen sentään oppinut, että jokaisen äännähdykseen en reagoi. Vauvan unihan voi olla hyvinkin äänekästä!

Meidän yöt ovat omanlaisemme viritys. Yöllä ei syödä, mutta aamulla Hakki tulee viereen ruokailemaan. Usein siinä vielä nukutaankin yhdessä jonkin aikaa. Eli myös perhepetikäytäntö astuu aamulla voimaan. Yösyöntien lopettaminen ei meillä tarkoita sitä, etteikö rinnalle nukahdettaisi. Näin tapahtuu iltaisin ja usein myös päiväunia ennen. Ja minä sitten varo-varovasti nostan nukkuvan, lähes 9 kg painavan mötkäleen omaan sänkyynsä.

Eihän tämä meidän kuvio todellakaan mikään malliesimerkki ole. Mutta kyllä me olemme parempaan suuntaan menossa. Ja kun imettäminen aikanaan loppuu, loppuvat imettämiseen liittyvät rutiinitkin. Vauvan läheisyydestä on nautittava niin kauan kuin se on mahdollista ja niin kauan kuin yölliset touhut eivät väsytä äitiä liikaa. Huolimatta heräämisistä meillä ollaan vielä ehdottomasti plussan puolella!

Hakki nukkuu nyt. Minä laitan vielä pyykit kuivumaan, ja vetäydyn sitten itsekin petiin. Öinen rauha laskeutuu - joksikin aikaa!