Mitä parhaimpia kissauutisia!

Kun syksyllä pienen puolivuotiaan kissamme elämä päättyi vaikean sairauden takia eläinlääkäriasemalla, alkoi uuden kissan odotus. Ja vihdoin on kerrottavana hyviä uutisia siltä saralta! Sopiva pentu on syntynyt, ja kuvissa on ihasteltavana kuusiviikkoinen, ruskeatäplikäs kollinalku, brittiläinen lyhytkarva rodultaan. Kesällä saamme hänet kotiin. Nimiä on kovasti mietitty, ja tällä hetkellä vahvimpana ehdokkaana on Hakin nimiehdotus, joka juontaa juurensa erääseen lukemaamme kissoista kertovaan lastenkirjaan...
 

Muutoinkin kissantulo on jo mietityttänyt. Pampula muistuttelee usein, että wc-pöntön kansi täytyy laittaa kiinni, jotta pentu ei putoa pönttöön. Hän on myös kuljettanut leikkikissaansa valjaissa ja asettanut tälle leikisti juomakulhon. Mutta valitettavasti Pampula on myös sullonut kissansa leikkikeittiönsä mikroaaltouuniin niinkin vakavin seurauksin, että leikkipalomies Hakin täytyi saapua sammutustöihin. Ja vaikuttaa vähän siltä, että tätäkin pentua tullaan kantelemaan paikasta toiseen (elleivät kissan isovanhempien lihavuusgeenit estä asiaa..) - edesmennyt kissa oli hyvin mukautuvainen Pampulan touhujen suhteen, ja tulevan kissan luonne on kasvattajan kuvausten mukaan hyvin vastaavanlainen. On se niin hienoa saada taas kissa kotiin!

 Kirjallinen yöpöytä

Jane Johnson: Saharan tytär
Johnsonin Saharan tytär ei ollut niin vaikuttava kuin edeltäjänsä Neidonryöstö, mutta hyvä tämäkin oli. Kirjassa kiipeilyharrastaja Isabelle lähtee Marokkoon kiipeilemään ja selvittämään samalla arkeologi-isänsä jäämistöstä löytyneen mystisen amuletin salaisuutta. Kirja sisältää hyvin paljon Pohjois-Afrikan historiaa ja kulttuuria, ja eksoottistahan sitä on lukea. Ja se on sanottava, että tämä kirja pääsi juonellaan yllättämään - vau!

Sami Lopakka: Marras
Sami Lopakan esikoisteos kertoo kuvitteellisen oululaisen synkkää metallimusiikkia soittavan bändin Euroopan kiertueesta. Lopakalla on aiheesta omakohtaista kokemusta, sillä hän oli kitaristi-sanoittaja Muhoksella perustetussa Sentenced-bändissä, jonka sanoitukset käsittelivät suurelta osin ahdistusta ja itsetuhoisuutta. Tähän kirjaan olisin tuskin tarttunut, jollei sitä olisi käsitelty lukupiirissämme, sillä onhan bändin viinanhuuruinen kiertue-elämä jotain sellaista, joka on mahdollisimman kaukana omasta elämästä. Siksi olikin mielenkiintoista huomata samaistuvansa pohjoissuomalaisten metallimiesten luonteenlaatuun. Meille pohjoissuomalaisille on välillä hankalaa tutustua uusiin ihmisiin eikä small talk ole juurikaan vahvuus. Omalla kohdallani vuodet pääkaupunkiseudulla eivät ole tätä muuttaneet, olen usein sosiaalisessa mielessä vähän mölli. Marras oli mielestäni omalla tavallaan myös rakkaustarina, sillä niin vahvaa oli päähenkilön kaipaus ja sitoutuminen omaan vaimoon, ikävä oli koko ajan läsnä. Kirja käsitteli paljon ahdistusta, ja bändin ristiriidat ja tunnelmat olivat usein synkkiä. Kirja oli aivan älyttömän hyvin kirjoitettu, ja huumori herkullista ja elävää. Päähenkilö Hautamaan vatsatautikuvaus oli niin aito, että itselläkin alkoi kiertää vatsassa... Ja turha yrittää hienostella, valitettavasti sain todeta, että kirjan eritepitoinen huumori toimi omalla kohdalla vallan erinomaisesti.. Harvoin sitä tulee kirjaa lukiessa ääneen naurettua, ja nyt kävi niin monta kertaa. Tämä kirja kannattaa lukea!