Kevätjuhlia ja kevätretkiä

Toukokuu on kevätjuhlien aikaa. Meillä oli luvassa kahdet juhlat, Hakin päiväkodin eskarilaisten juhlat ja Pampulalla alueen perhepäivähoidon kevätjuhla. Molemmilla sattui kuulumaan kevätjuhlaohjelmistoon esitys Kolme pukkia -sadusta, joten kun olin ennen juhlapäiviä lasten kanssa retkellä, esittivät he minulle yhdessä pukkinäytelmää. Minä sain istua mukavasti viltillä, nauttia näytelmästä ja esittää välillä peikkoa.

Koska perhepäivähoidossa lapset ovat vielä hyvin pieniä, olivat juhlissa esitykset söpöjä ja yksinkertaisia. Pampulankaan ei tarvinnut vielä yltää kummoisiin luonnesuorituksiin, hän liikutteli paperinukkea kepin nokassa taustakuvan edessä.. Mutta oli ihana huomata, miten ylpeänä hän omaa osuuttaan hoiti!

Eskarilaisten esitykset olivat jo melkoisen hienoja. Lapset osasivat ulkoa pitkiä rimpsuja ja lauloivat ja esiintyivät reippaasti. En ollut lainkaan varautunut siihen, että eskarista jaetaan "todistukset" ja ruusut, meinasikin sitten ihan silmät kostua. Monivaiheinen eskarivuosi on loppusuoralla, koulutaidot pitäisi nyt olla hankittuna.

Molemmat lapset pääsivät vielä tarhakavereidensa kanssa kevätretkelle. Pampula kävi luontotalo Villa Elfivikissä, missä lapset olivat tykänneet kovasti luontopoluilla kulkemisesta. Hakki puolestaan oli syömässä Pizzeria Raxissa sillä seurauksella, että kun tulin neljän maissa hakemaan poikaa kotiin, oli tämä huonovointinen ja oksenteli. Meillä oli kotimatka tehtävänä pyörällä, ja kyllähän se Hakki joutui välillä pyörämatkankin aikana pysähtymään ja oksentamaan tien reunaan. Onneksi matka ei kuitenkaan ollut pitkä! Mutta enpä olisi uskonut, että eskarilaisten retkestä on näin rankat seuraukset..! Hakin ilta kului kotona sohvalla lepäillessä ja pesukone urakoi tahriintuneita vaatteita puhtaaksi. Vaikea sitten sanoa, mikä reaktion tarkalleen ottaen aiheutti, mutta Hakki ei ollut porukan ainoa oksentaja. Nyt on juhlat juhlittu ja retket tehty, kesälomalle siirrytään heinäkuussa!

Kirjallinen yöpöytä

Sari Luhtanen: Kaikkea kaunista
Nykyään hömppäkirjoillekin on oma hieno terminsä, "chick lit". Ja Sari Luhtasen romaanin "Kaikkea kaunista" mainostettiin olevan juuri sitä. Hyvää kevyttä viihdettä eivät kyllä kaikki osaa kirjoittaa, tai ainakin minulla tökkivät monet. Sari Luhtasen kirja sen sijaan toimi, se oli hauska, vauhdikas eikä liian pöhkö. Viihdekirjallisuuden ystäviä ei pidä aliarvioida! Kirjan tarina kertoo Annasta, joka elämässään panostaa ulkoisiin arvoihin, aina ammattiaan myöten, onhan hän kauneushoitolayrittäjä. Miessuhteissakin on ulkoisilla asioilla ja turhamaisuudella suuri arvo, ja Anna joutuu monien tapahtumien kautta pohtimaan suhdettaan elämään ja siihen kuuluviin ihmisiin uudella tavalla.  Nopealukuinen kirja oli kelpo viihdettä!

Taina Latvala: Välimatka
Etelä-Pohjanmaan murretta rönsyävä kirja kertoo äidin ja tyttären matkasta Teneriffalle sekä heidän keskinäisestä suhteestaan. Koko perhettä on varjostanut isän katoaminen ja tästä johtuva loputon, täyttymätön kaipaus. Minua häiritsi, kun koko kirjan ajan isää kutsuttiin "isiksi", joka kuitenkin on enemmän puhekielinen ilmaus. Koin kirjan hyvin alakuloiseksi, kirjan henkilöiden elämässä surua ei oltu käsitelty vaan siirretty piiloon, ja silti suru oli koko ajan läsnä. Matka avasi joitakin solmuja, ja lukija jää toivomaan, että ne irtiotot, joita tapahtui, avartaisivat sekä äidin että tyttären maailmaa. Kirja oli ihan mielenkiintoinen, mutta jotenkin masentava. "Elämä on" pitäisi tähän ehkä todeta.

Reidar Palmgren: Sudenmarja
En ole aiemmin lukenut Reidar Palmgrenin kirjoja. En jotenkin tiennyt, mitä odottaa. Ehkä siksikin kirja oli hyvin yllättävä, juonta kuljetettiin suuntiin, joita ei osannut ennakoida. Kirjan päähenkilöjänä on Tuula, joka osaa aistia asioita eläinten tavoin. Hän työskentee kaupungin puistossa puutarhurina, ja hoitaa luontoa sitä kunnioittaen ja vaalien, mikä ei aina ole sama kuin puisto-osaston ohjeistus. Kirja käsittelee myös rakkautta ja ihmisten tapoja kohdella toisiaan. Erilaisia syrjitään, heikompia alistetaan. Mutta välillä löytyy myös aitoa välittämistä ja halua auttaa. Pidin kirjasta kovasti. Luonnon tuhoamista kuvattiin niin, että se todella kosketti. Mutta valoakin oli näkyvissä.

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Mia Kankimäki jäi kirjassa "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin" vakituiseen työhönsä kyllästyneenä vuorotteluvapaalle ja haki apurahoja päästäkseen Japaniin tutkimaan 1000-luvun paikkeilla elänyttä japanilaista hovinaista Sei Shônagonia. Hän oli jo vuosia sitten tutustunut Sein kirjoittaman Tyynynaluskirjan englanninkieliseen käännökseen, ja tuntenut siitä lähtien, että hänellä ja tällä kauan sitten eläneellä japanilaisella naisella on jokin yhteys. Yksi selkeä yhteinen piirre oli, että molemmilla oli tapana jäsentää asioita tekemällä listoja. Kankimäki saikin rahoituksen, ja tutkimuksen teko Kiotossa saattoi alkaa! Koin Kankimäkeen samaistumisen tunnetta, koska olen itse jäänyt opintovapaalle ja olen nyt parhaillaan opinnäytetyöntekovaiheessa. Tietyllä tapaa Kankimäki lähti Kiotoon kuin soitellen sotaan; hän ei osannut japania ja monet perusasiatkin tutkimuskohteesta olivat hämärän peitossa. Kirjasta voi lukea, kuinka Kankimäki eteni työssään, mitä hän sai selville, miten hän saamaansa tietoa tulkitsi ja kuinka hänen oman elämänsä suuntaviivat ja mahdollisuudet alkoivat myös vuoden kuluessa hahmottua. Minulle tämä oli tässä elämäntilanteessa Hyvin Vaikuttava Teos, josta koin saavani tukea jopa opinnäytetyön tuskaisiin hetkiin. Kirja oli myös hauska!