Joululomaa muistellen

Joululomalla ei tullut tehtyä oikeastaan mitään erityistä. Mutta loma oli kuitenkin niin onnistunut, että rutiinit katosivat liiankin hyvin. Lomailin lasten kanssa reilut kaksi viikkoa ja me nukuttiin aamuisin pitkään, käytiin kaksi kertaa uimahallissa, piipahdettiin parturissa / kampaajalla, kirjastossa.. ja vain oltiin.

  

Itselle erityinen muisto joululomalta oli tapaninpäivänajelu hevosreessä. Olipa melkoinen yllätys päästä hevosen kyytiin ihan näin kaupunkioloissa. Vanhan ajan tunnelmaa!

Hevoskyyti ei pelottanut yhtään, myös Hakki ja Pampula viihtyivä hyvin kyydissä!

 On se vain hienoa, että Fallkullan kotieläintila on olemassa!

Epäilen, että lasten joululoman kohokohta oli käynti HopLopissa. Säät olivat joululomalla sen verran ikävät, että ulkoiltua tuli turhan vähän. Uudenvuodenpäivänä lähdimmekin sitten koko perheen voimin purkamaan energiaa Keravan HopLopiin. Kyllähän se itselläkin jonkin verran suklaakonvehteja sulatti, sen verran hankalaa se ryömiminen putkissa Pampulan perässä oli...

Uudenvuodenpäivä oli sisäleikkipaikassa melkoisen ruuhkainen, ja meno sen mukaista. Mutta onneksi isommilta kolhuilta vältyttiin ja päivään voitiin olla kaikki tyytyväisiä. Vaikka suurimman osan ajasta Pampula ja Hakki leikkivätkin eri tahoilla myös yhteistä puuhaa löytyi.

Kirjallinen yöpöytä: Kristiina Vuori, Näkijän tytär
Kristiina Vuoren Näkijän tyttären ostin loppusyksystä itselleni synttärilahjaksi, ja luin sen joululomalla lukupiirikokoontumista varten, jossa teemana olivat esikoiskirjat. 1200-luvulle sijoittuvassa romaanissa keskeisiä asioita olivat pakanauskontojen ja kristinuskon yhteentörmäykset ja näkijän ja parantajan kyvyt rakkaustarinaa unohtamatta. Itseäni kiehtoi kovasti päähenkilö Eiran kasvaminen näkijäksi ja hänen elämänsä ympyrät, jotka ovat niin kovin toisenlaiset kuin nykyään. Kirkosta ei kyllä tämän lukeman perusteella hyvää kuvaa saa, ja tässä vain vahvistui käsitykseni, että kirkko on ihmisten tekele, ja ihmiset ovat ahneita ja vallanhaluisia. Kirja piti hyvin otteessaan, hyvä lukukokemus. Suosittelen. Loppuratkaisu ei ehkä ollut kuitenkaan kaikista mieleisin.. mutta aika luonnollinen tulema ihmiset ja tapahtumat huomioon ottaen.

Kirjatorni

Mauri Kunnas, Apua, merirosvoja!
Hakki sai joululahjaksi kolme kirjaa, Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatun ja Patun oudon unikirjan, Mauri Kunnaksen Apua, Merirosvoja! ja Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä -sarjan ensimmäisen kirjan Hetki lyö. Viimeksi mainittu on luettu jo kerran, Tatu ja Patu odottavat vielä vuoroaan, mutta merirosvokirja on menty jo pariinkin otteeseen läpi. Kirja on mainio pienelle merirosvofanille, se on vähän hurja, mutta ei liian, vai mitä sanotte, kun merirosvo rosvoaakin laivoista vain korppuja tai jos merirosvo kävelee lankulta pakotettuna veteen, mutta vain kylpemään (puhdas rosvo vedetään takaisin laivaan)! Herra Hakkarainen on myös piilotettu useisiin kirjan kuviin, ja Hakkaraisen löytymisestä kirpoaa usein hersyvät naurut. Tämä oli erittäin mieleinen lahjakirja.

Riina ja Sami Kaarla, Muumipeikko herää
Myös Pampulan joulupaketeista löytyi kolme kirjaa, ja ne olivat Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Veeran keittiöpuuhat, Riina ja Sami Kaarlan luukkukirja Muumipeikko herää ja Olof ja Lena Landströmin Buu ja Bää juhlatuulella. Kaikki kirjat on jo luettu, mutta suosikiksi on muodostunut Muumipeikko herää. Meillä on jo ennestään saman sarjan kaksi luukkukirjaa, ja niistäkin on pidetty. Pampula ja Hakki aukovat usein vuorotellen luukkuja, kun kirjaa luetaan, eli kirja kiinnostaa kyllä isompiakin. Vähäiset tekstit jäävät helposti mieleen ja kuuntelijat saavat kokea osaamisen iloa. Nykyään jo luukutkin pysyvät paikoillaan, eli ei tarvitse olla koko ajan teippaamassa! Kirjassa on tosi mukavasti piirretyt selkeät kuvat, ja Muumipeikko herää kirja sijoittuu sopivasti vuoden aikaa ajatellen talveen. Muumipeikko heräsi talviuniltaan ja tutustui talvisiin touhuihin. Meillä tykätään!