Tyrskyjä

Nykyään tuntuu, että on koko ajan kiire ja koko ajan pinna kireällä. Mutta onneksi sentään välillä naurattaa. Minulla on onni omata loistavat työkaverit, joiden kanssa on hauskaa, ja kyllähän nämä omat muksut ovat ihan ässiä huvittamisen taidossa.

Hakki puhui tässä mummunsa kanssa puhelimessa. Keskustelussa Hakki kommentoi kaikkea ympärillään olevaa, ja voin vain kuvitella, miten vaikeaa toisessa päässä oli välillä ymmärtää, mikä juttu oli menossa. Yhtäkkiä Hakki keksi, että mummu varmasti haluaa jutella hänen taisteluhamsterinsa kanssa (Zhu zhu pets..). Hakki otti hamsterin viereensä, muutti ääntään ja alkoi puhua mummulleen kehittämällään hamsteriäänellä. Ikävä kyllä hamsteri ei älynnyt kohdistaa puhettaan mummulle, vaan mongersi puhelimessa tyyliin "Moi Hakki!"... Taustalla ei itse voinut kuin hihittää hervottomasti.

Hakin kanssa kyllä voi jo keskustellakin kaikenlaista ja nauraa yhdessä. Tällä hetkellä pissa-kakka -jutut tuotantopaikkoineen ovat vain valitettavan paljon tapetilla, ja siinä oma huumori on koetuksella. Mutta yksi aamu keskustelimme työkavereistani. Hakki halusi, että luettelen työkavereideni nimiä. Listasin nimiä, ja kun pääsin Pipsaan, totesi Hakki, että hän on nähnyt tämän. "Missä sinä Pipsan olet nähnyt?" kysyin. "Telkkarissa. Pipsa-possun." vastasi Hakki. "Ei minun työkaverini ole Pipsa-possu!" oikaisin, ja sitten meitä nauratti kauheasti..!

Yksivuotiasta ei voi seurata hymyilemättä. Se ilo, mikä välittyy haparoivista askeleista ja vähemmän haparoivista kiipeilyesityksistä, on niin aitoa. Ihmettelen kyllä jo toisaalta taipumusta nauttia kiusanteosta. Tai sitten se vain on niin naurettavaa, kun äiti tai isä laukkaa täyttä höyryä hakemaan luvattomaan paikkaan kiivennyttä Pampulaa.

Pampulalle on hyvin tärkeää olla todistamassa, kun hänen kakkavaippaansa huuhdellaan käsisuihkulla wc-pöntössä. Suihkuttelun jälkeen on nimittäin vuorossa loppuhuipennus: wc-huuhtelu! Pampula nauraa ja hihkuu ääneen, kun vesi ryöppyää pönttöön. Niin, kukapa tässä ei nauttisi tyrskyjen katselemisesta!

Kirjallinen yöpöytä: Kate Jacobs, Lankakaupan talvi
Tämä tuntui kyllä aikamoisen turhalta kirjalta. Kyseessä oli jatko Pieni lankakauppa ja Lankakaupan tyttö -romaaneille, ja sisältö oli pitkitettyä muistelua. Tuntui lähinnä siltä, että kirjailija ei ole malttanut luopua luomistaan hahmoista. Mutta ehkä ne langan päät ovat nyt viimeinkin solmittu. Jos sarja vielä jatkuu, pitäisi jo keksiä jotain oikeasti uutta. Eihän tämä nyt varsinaisesti huono kirja ollut, mutta kuten sanottu - turha.