Lomaterveiset Italiasta!

Keväällä oli Hesarissa viihteellinen juttu siitä, kuinka yhteinen lomamatka voi pilata ystävyyden tai rakkauden. Tällöin minulla ja ystävättärelläni oli jo yhteinen lomamatka varattuna. Lähtökohtaa saattoi kohdallamme ajatella jo valmiiksi hankalaksi, kun toisella ei ole lapsia ja toisella on kaksi, ja vielä pieniä. Ja koska ystävättäreni on Hakin kummitäti ja näin ollen tälle hyvin tuttu, mitään vieraskoreutta oli turha toivoa. Mutta pilasiko yhteinen loma yli kaksikymmentä vuotta kestäneen ystävyyden? Ei pilannut. Meillä oli tosi mukavaa!

Matkakohteemme oli Riccione Italiassa. Matkanjärjestäjä oli Aurinkomatkat. Halusimme alunperin lähteä Sisiliaan, mutta päädyimme saman maan toiseen kohteeseen, koska lennot Sisiliaan lähtivät tolkuttoman aikaisin, ja siellä myös lentokentältä oli hotelliin aika matka. Riccionen lentoaikataulut ja lentokenttäkuljetusten pituus olivat sopivia myös lasten kanssa matkustaville.

Asuimme lomaviikkomme huoneistohotelli Mareossa. Meillä oli kaksio - näin meillä oli enemmän tilaa ja vapaus syödä aamupalaa (tosin itse värkättyä) omien aikataulujen mukaan. Kaksiossamme oli parvekkeitakin kaksin kappalein, ja ne olivat todella ihanat. Sekä Pampula että Hakki suorastaan rakastivat niitä, yläkuvassakin Pampula voimailee parvekkeella. Ja Hakki puhalteli parvekkeella saippuakuplia ja tarkkaili naapurihotellin kissoja. Oikeastaan ainoa varjopuoli hotellissa oli se, että huoneiston varustukseen kuuluva dvd ei toiminut koko aikana. Dvd:stä olisi ollut Hakille iloa niinä pakollisina odottelun hetkinä! Kerran Hakki myös onnistui lukitsemaan makuuhuoneen oven niin, ettemme saaneet sitä auki. Hotellin henkilökuntaa saapui kolmeen pekkaan avaamaan ovea. Helppo juttu työkalujen kanssa! Mareossa oli kyllä ystävällinen palvelu.

Kun on vain viikko lomaa, sitä haluaa tietysti nähdä mahdollisimman paljon. Mekin mahdutettiin viikkoon teemapuisto, huvipuisto ja vesipuisto... Itse asiassa kaikki tuo ei olisi ollut tarpeen, vaikka toki se hauskaa oli. Hakille suuria elämyksiä olivat jo pienemmätkin jutut, kuten esimerkiksi suihkulähteet. Ja hyvin monessa paikkaa oli lasten viihdykkeeksi järjestetty muovinen mökki tai ritarilinna tai vastaava - ja niistähän oli mukava kurkistella.

Mereen tutustuminen jäi meillä valitettavan vähäiseksi. Vain kerran olimme aamulla kahlailemassa. Näin ollen rantatuolejakaan ei vuokrattu, vaikka sitä suunniteltiinkin. Toisaalta rannalla auringolta suojautumisessa on lasten kanssa vähän haastetta. Mutta rannan leikkipaikoilla pysähdyttiin kuitenkin useammankin kerran.
Jäätelöä syötiin joka päivä! Pari kertaa käytiin myös oikein vähän hienommin jäätelöannoksilla. Ja pizzaa tuli myös syötyä useammankin kerran. Minun uusi pizzasuosikkini on Pioggia (tomaattikastiketta ja tuplamozzarella!).

Huvipuisto, jossa kävimme, oli pienemmille lapsille suunnattu Fiabilandia. Hakista parasta siellä taisivat olla karusellit. Niitä oli kuusi, ja hän kävi jokaisessa. Kävimme myös merellisessä teemapuisto Oltremaressa ja Beach Village -vesipuistossa. Tuo vesipuisto ei kyllä ollut kovin kummoinen paikka, mutta Oltremare oli hyvä.

Me kaikki neljä osallistuimme yhdessä yhdelle Aurinkomatkojen järjestämälle retkelle, nimittäin puolen päivän reissulle San Marinoon. Sieltä postitimme pika pikaa viisi lomatervehdystä - täytyihän San Marinon postimerkkejä joillekin lähettää. San Marinon minivaltiolla on tosiaan oma postilaitoksensa ja poliisinsa. Mutta Italian armeija on sitoutunut puolustamaan myös heitä.

San Marinossa oli mahdollisuus tutustua pariinkin linnaan, mutta toiselle ei kannattanut lasten ja rattaiden kanssa lähteä sankaroimaan. Reitti olisi ollut niin hankala. Mutta mukava yleiskuva San Marinosta tuli. Ja lasten passeissa on nyt San Marinon leimat! Hakin kummitäti osallistui myös Firenzen retkelle - pääsi sentään kerran ihan "aikuisten oikeesti" -retkelle ilman rattaiden työntämistä ja muita lasten kanssa matkustavien riemuja.. Kummitäti ansaitsee kyllä kymmenen pistettä ja sankaripapukaijamerkin siitä, kuinka hyvin hän jaksoi meidän kanssa! Myös Hakki oli yllättävänkin reipas matkalainen. En ollut tiennytkään, että hän jaksaa kävellä niin paljon! Ja känkkäränkkäkohtauksia oli varsin vähän.

Niin mukavaa meillä oli, että uudesta reissusta haaveillaan jo..! Ja minä muistan vieläkin ne maukkaat aamiaiset, joista Hakin kummitäti pääosin vastasi. Sitä saa niin harvoin syödä valmiiksi laitettuja voileipiä, että siitä todella nautti, aavistuksen verran huonolla omalla tunnolla tosin. Mutta minä sentään laitoin tulen kaasuhellaan! Viikko onnistui puolin ja toisin hyvin ehkä siksikin, että odotuksemme oli realistiset. Kummitäti oli valmistautunut matkustamaan pääosin lapsikuvioiden mukaisesti, ja minullehan se oli myös päivänselvää. Ja Italiassa lapsista tykätään, mikä myös tekee siellä oleilun miellyttäväksi.

Kummitäti on myös minua ahkerampi ja parempi valokuvaaja, ja tämänkin postauksen kuvista kaksi on hänen ottamiaan. Niistäkin ystävälleni suuri kiitos, samoin kuin mitä parhaasta matkaseurasta!

Ja Italiaan voisimme lähteä uudelleenkin. Nyt osaisimme välttää (ehkä..) liian ohjelmallisuuden karikot ja nauttia vielä enemmän vain oleilusta. Paria teemapuistoa unohtamatta..

Ja nyt on sitten toden totta palattu kotiin ja arkeen. Italiassa parantuivat vuotavat nenät, mutta täällä palattiin myös sairastelukierteeseen. Hakki on parhaillaan paranemassa entororokosta, mutta Pampula sai sen juuri, ja on hyvin pilkullinen ja hyvin kiukkuinen. Mutta jotenkin sitä taas jaksaa, kun on mukavia muistoja ihanasta Italiasta!

Kirjallinen yöpöytä: Tess Gerritsen, Voitonmerkki
Tess Gerritsenin Voitonmerkki oli minulla mukana matkalla. Kirja oli jo aloitettu reisuun lähtiessä, mutta en minä sitä ehtinyt viikon aikana loppuun lukea. Hieman kateellisena lentokoneessa silmäilinkin erästä kanssamatkustajaa, joka kaikessa rauhassa luki kirjaa! Mutta - ihmeen paljonhan minä kuitenkin ehdin lukea siihen nähden, millainen elämäntilanteeni on. Ja, kaikelle on aikansa!

Gerritsenin kirjoissa vetävä jännäri on usein höystetty mielenkiintoisella tiedolla jostain epätavallisesta aihepiiristä. Voitonmerkissä tietoa karttui argeologiasta ja muumioista sarjamurhaajaa jahdatessa. Tarinassa on myös tärkeä osa äidillä, joka tekee mitä tahansa lastaan suojellakseen. Hän vannoo antropologien ydinperhekäsityksen nimeen, jossa olennaisin on äidin ja lapsen välinen side. Tilanteen huomioon ottaen tämä oli hyvin ymmärrettävää. Hieno dekkari.

Kirjatorni: Disney, Minun tarinani: Kapteeni Koukku/Peter Pan
Reissuun oli otettu mukaan muutama iltasatukirja, mutta vain yhtä niistä luettiin. Ja harvoinpa tätäkään saatiin loppuun asti, niin poikki pieni matkamies oli iltaisin. Reissussa kun päiväunetkin jäivät pääosin nukkumatta. Iltasatukirjassamme oli Peter Panin tarinasta tämän itsensä kertoma versio ja Kapteeni Koukun näkemys. Ja nimenomaan Kapteeni Koukun puolta haluttiin kuulla yhä uudelleen ja uudelleen. Ihan hauskasti tarina on kerrottu, mutta epäilen, että 3-vuotias ei vielä käsitä sepitettyjen puolustelujen huvittavuutta. Kirjan viehätys taitaa perustua lähinnä mielenkiintoon hurjaa Kapteeni Koukkua kohtaan.