sunnuntai 30. elokuuta 2009

Hunajaa korville

- "Niin reipas poika!"
- "Olisipa kaikki lapset samanlaisia!"
- " Aivan ihana lapsi, niin avoin ja luottavainen!"
- "Tänäänkin ollut niin iloinen ja hyväntuulinen."
- ("Lapsesi kaiveli kukkapurkista multaa lattialle..")

Ryhmiksestä kuuluu hyvää! Hakki viihtyy hoidossa mainiosti, ja viime viikolla loppui myös itkeminen aamulla sinne jäädessä. Toki itkuisuus voi vielä tulla takaisinkin. Hoitajat ovat olleet erittäin tyytyväisiä Hakkiin, ja pitävät häntä mukavana ja helppona lapsena. Kauhean hienoahan se on ollut kuulla noin positiivisia kuulumisia. Kun olen mennyt iltapäivisin Hakkia hakemaan, olen päässyt hetken seuraamaan häntä ennen hän havaitsee minut, ja hyvin touhukkaana hän on ollut. Yhtenä päivänä hän oli toisen samanikäisen kanssa "kiinniottajana" isompien frisbee-pelissä... Nämä pienet tuskin pääsivät edes koskemaan koko frisbeehen, mutta hurjan jännittävää tuntui silti olevan..! Nauratti katsella.

Minullakin on sitten takana jo kaksi viikkoa töissä. Mitähän olisi palaute minusta, jos sen saisin..?
- "Tuokin änkyrä on sitten tullut takaisin."
- "Lihonut ja vanhentunut, ihan selvästi."
- "Kulkee muuten ihan samoissa vaatteissa kuin ennenkin, kiristävät vaan enemmän."
- "Taitaa olla jokseenkin hiekkalaatikolla vielä näiden töiden suhteen.."

Töissäkäynti ei olekaan niin kamalaa kuin pelkäsin. Kummasti sitä vaan loksahtaa niihinkin rutiineihin, ja kun Hakki viihtyy hienosti hoitopaikassaan, saa päivisin keskittyä tekemään töitä murehtimatta Hakin oloa. Olen jo aloittanut työvaatehankinnat ostamalla yhdeksän paria uusia sukkia.. Uusi olkalaukku pitäisi vielä ostaa, ja housuja ja puseroita.. Ehkä jopa jakku? Vaatteiden sovittelu ei toden totta ole mielipuuhaani, joten todennäköisesti seuraavaksi hankin sen laukun! Uusi työviikko alkaa, ja olen ihan hyvällä mielellä! Uskomatonta!

Kirjallinen yöpöytä: Jo Nesbo, Pelastaja
Onneksi tässä kirjassa apulaispoliisipäällikkö Harry Holen ryyppyputki on lyhyt - on niin masentavaa lukea, kun "pedot" vievät taitavaa poliisia mukanaan. Kirjassa liikutaan Pelastusarmeijan ja vähäosaisten maailmassa, ja juoni on melkoinen! Välillä elämän raadollisuus näyttäytyy kirjassa niin karuna, että tekisi mieli hetkeksi sulkea kannet, mutta kun on pakko tietää, kuinka käy... Huh, miten hyvä kirja - rankalla ja ajatuksia herättävällä tavalla!

Ei kommentteja: