Riiviö

Uusien taitojensa myötä Hänen Aurinkoinen Korkeutensa on myös enevässä määrin alkanut osoittaa riiviön piirteitä. Hetkittäin ihastuttava vauvani käyttäytyy suorastaan tuskastuttavasti. Vai miltäs seuraava kuulostaa?

Hakki avaa cd-laatikon ja pläräilee levyjä muina miehinä. Vilkuilee syrjäsilmällä, huomataanko kielletyt puuhat. Kun kuuluu sana "EI", aletaan nopealla tahdilla viskoa levyjä laatikosta lattialle. Samaan lopputulokseen päädytään myös, jos ei kielletä. Silloin vain levyjen viskominen alkaa kyllästymisen seurauksena.

CD-levyjen kohtalon kokee myös Hakin ateria, kun hän on tullut kylläiseksi. Jäljellä olevia leipä- tai banaanipalasia tai tms. aletaan siirrellä pitkin pöytää kohti reunaa. Ei-sana laukaisee hurjan ruokasateen lattialle. Jos koirat olisivat täällä, olisi Hakki heistä näinä hetkinä varmaan "tosi hyvä kaveri".

Kun uni ei tule, Hakki alkaa elämöidä pinnasängyssään ja heitellä ulottuvilla olevan lipaston laatikosta sukkia lattialle. Kun kiellän, Hakki heittäytyy äkkiä sänkyyn pitkälleen ja näyttelee nukkuvaa kavaltava sukkapallo kädessään. Riiviö osaa siis jo myös esittää, että "En se minä ollut..!"

Hyvin alkaneet pottatreenit ovat nekin menneet viime aikoina täysin metsään. Vaikka saisin Hakin kiikutettua alkuähinöiden aikaan potalle, mitään ei tule. Aikaisemmin tämä onnistui, mutta ei enää. Hakki ei malta istua potalla kuin hetken, ja protestoi hyvin äänekkäästi yrityksiäni pitkittää istuntoa. Kun raivotaan ja venkoillaan, on sama luopua touhusta ja kääriä poika vaippaan. Ja ah, jo parin minuutin kuluttua epäonnistuneesta istunnosta lämpimäinen höyryää tuoksuvana housuissa. Hakki viedään pesulle, huuhdon vaipasta jättimäisen rieskan, ja Hakki pääsee hetkeksi lattialle ilmakylpyjä ottamaan. Mutta - pissapas ei ollutkaan tullut vaippaan, vaan on kohta lätäkkönä lattialla. Siisäsiisteys on meillä vielä kaukainen haave..!

Vaipanvaihto ja pukeminen, showtason elämöintiä harva se kerta. Voin vain muistella niitä aikoja, kun vaippaa vaihtaessa lepertelin Hakille meidän vaipanvaihtolorua "Pehmeät kankaat hellivät Hakin herkkää pyllyä" ja Hakki makoili tyytyväisenä selällään hoitopöydällä. Samaa lorua käytän kyllä välillä vieläkin, mutta nykyään me HUUDETAAn sitä yhdessä: PehmeÄÄÄÄÄÄÄÄt kankAAAAAAAAt hellivÄÄÄÄÄÄt Hakin herkkÄÄÄÄÄÄ pyllyÄÄÄÄÄ. Hakki yhtyy huutoon ÄÄÄÄÄÄÄ ja AAAAAAA -kohdissa.

Kiipeilytaidon kehittyminen antaa riiviölle paljon uusia ulottuvuuksia. Keittiöjakkaran kanssa on mukava mellastaa, ja toki kiipeäminen oman porrasmaisen lelulaatikoston päälle onnistuu. Leikkikehäkään ei salli enää hetken huokaisua vahtimisesta, vaan sieltäkin on jo onnistuneesti kiivetty aidan toiselle puolelle. Sohvalle kiipeäminen otetaan haltuun lähiaikoina, veikkaisin.

Joka ikinen joka ikisen laitteen nappula on painettava, ja kaikki pöydällä liian reunalle unohtuneet tavarat löytyvät lattialta. Onneksi meillä on pesukoneessa ja liedessä lapsilukot. Tuuriakin on ollut - kyllä Hakki on jo saanut käsiinsä veitsenkin, mutta onneksi mitään ei ehtinyt tapahtua. Ipanajumpassa Hakki oli luonnollisesti se, joka toistuvasti löytyi vetäjän komean stereomankan ääreltä.

Jotkut pitävät lapsen ensimmäistä ikävuotta haasteellisimpana, ja sen jälkeen heidän mukaansa helpottaa. Minä olen kyllä tästä asiasta eri mieltä. Nyt on rankempaa kuin aikaisemmin, ehdottomasti. Mutta onneksi riiviöimisellä on kääntöpuolensa. Kehittyminen on nyt nopeaa, ja niin mielenkiintoista - koko ajan tapahtuu jotain! Ja lisäksi Hakki on oppinut halaamaan oikein kunnolla, hän ottaa kaulasta kiinni ja rutistaa. Riiviön halaus, parasta mitä saatavilla on!