Ison tytön huveja

Näin Helsingissä asuvalle Linnanmäki on ollut ilmeisesti jotensakin liian lähellä,  koska siellä on jäänyt käymättä lasten kanssa. Toissa kesänä Hakki kävi isänsä kanssa Särkänniemessä, ja Hakki on käynyt pienempänä myös Nokkakiven puistossa, mutta siinäpä ne on meidän huvipuistoilut. Nyt tässä tuli viikonloppu, jolloin Hakki lähti isänsä kanssa mummolaan ja me jäätiin Pampulan kanssa viettämään tyttöjen viikonloppua. Piti keksiä jotain kivaa, ja me lähdettiin Linnanmäelle!

Linnanmäellä oli tuolloin Pelastuslaitoksen laskeutumisnäytös Raketista, joten siellä oli siis luvassa mukavia elämyksiä meille molemmille... Olin myös päättänyt, että pitäydymme Pampulan kanssa nyt näin ensi kerralla vain niissä pienten lasten ilmaisissa hupilaitteissa, joita onkin Linnanmäellä hyvä valikoima. Ja että Pampula nautti! Pampula on toisinaan vähän arka, mutta nyt ei pelottanut mikään. Pallokarusellissakin piti käydä monta kertaa, ja siinä on jo vauhtiakin! Hän myös meni yksin junaan, joka teki pienen kierroksen - siihen ei aikuisilla ollut asiaa. Ja ei Pampula äitiä siihen tarvinnutkaan.

Pampulasta onkin jo kasvanut melkoisen iso tyttö. Kolmevuotisneuvolassa hän oli 94 cm pitkä,  ja nykyään hän usein venyttää itsensä oikeiiin iiisoooksi ja pyytää katsomaan, kuinka paljon hän on kasvanut. Isoksi kasvaminen mietityttää myös muuten. Hoitajat kertoivat, kuinka Pampula oli istunut vessassa ja huutanut hoitajaa paikalle. Hän oli istunut pöntöllä käsi paitansa sisäpuolella.

- Kuule! Mun tissit on kasvaneet!
- Tuota.. Ei ne nyt vielä ole kasvaneet, toppuutteli hoitaja.
- Vähän?? yritti Pampula.
- Ei, ei vielä yhtään.
- No, sitten kun minusta tulee äiti.
- Sitten kyllä.

Kirjallinen yöpöytä
Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajängältä
Populäärimusiikkia Vittulajängältä on ennen kaikkea nuorten poikien kasvutarina Ruotsin puoleisesta Tornionjokilaaksosta. Lapsia on paljon.  Seudulla on lestadiolaisuutta, alkoholisimia, selkäsaunakasvatusta ja myös ihan omanlaisensa käyttäymissäännöt ja perinteet. Musiikki tuo tuulahduksen siitä, millaista on muualla, ja poikiin se tekee vahvan vaikutuksen. Kirja on eräänlainen hauska selviytymistarina, ja itselle se valotti eniten sitä, millaista on pojan kasvaminen aikuiseksi. Huh huh. Itseä jo välillä pelottaa, millaista elämä tulee olemaan puberteetti-ikäisen Hakin kanssa. Onneksi siihen on vielä monta vuotta.. Pohjois-Suomesta kotoisin olevalle kirjassa oli myös jonkinmoista tuttuutta, vaikka Tornionjokilaakso aivan oma maailmankolkkansa onkin. Kirja oli oikein mukava lukukokemus!