Mitä kuuluu Paalle?

Muistaakohan joku (mahdollisista) lukijoistani Paan? Alunalkaen Hakilla oli Paana, eli turvariepuna kaksi minun yöpaitaani, joista toinen oli ns. varapaa. Varsinaisesta suosituimmuusjärjestyksestä tämä ei kertonut, sillä varapaa saattoi välillä olla jatkuvasti käytössä varsinaisen Paan ollessa sivussa. Paat otettiin käyttöön vuonna 2009, ja kyseenalaiseksi iloksi voin todeta, että Paat ovat  edelleen käytössä! Varapaa ei enää voi kovin hyvin, se on hapertunut useaksi palaseksi, joita ei kuitenkaan Hakin mielestä sovi hävittää. Kuvassa on varapaan palasia pesun jälkeen.

Varsinaisen Paan tilanne ei ole yhtä huono kuin varapaan. Siihen on toki tullut useita reikiä, mutta se on edelleen paidan mallinen, ja toisinaan Hakki pukee sen ylleen. Hän on myös joskus halunnut nukkua Paa päällään. Paa on edelleen hyvin tärkeä, mutta hoitopaikka on jo antanut Paalle porttikiellon. Siellä on unileluna pupu, Paalla ei ole enää ryhmikseen asiaa. Hakki yritti tässä kerran salakuljetusoperaation kautta vaihtaa pupun Paahan, mutta hoitajat eivät hyväksyneet Hakin selontekoa Paan puolesta.

Kotona Paan nuuskuttelu on sallittua, mutta Paan mukana kuljettamista on jo rajoitettu. Hakki kuitenkin varsin usein pyrkii piilottamaan Paan vaatteisiinsa, ja saa sen näin mukaan. Paa on löytynyt kaulan ympärille kiedottuna, taskusta lymyilemästä, repusta, lahkeesta... Ja jos Paa meinaa hävitä, sitä todella etsitään! Äiti oli kerran Hakin sankari löydettyään kadonneen Paan Ikeasta. Uskomatonta kyllä, pienillekin varapaan palasille on käyttöä, sellaisen voi esimerkiksi asetella korvaan. Hakki ei myöskään koe Paan kuljettamista ja tuoksuttelua mitenkään lapselliseksi tai noloksi. Niin se vain on, että Paa on arvonsa ansainnut.

Kirjallinen yöpöytä: Rain Mitchell, Tasapainoilua
Tasapainoilua on hyvän mielen tuova romaani, jonka päänäyttämö on joogasali Kaliforniassa. Keskeiset henkilöt ovat joogasalin omistaja Lee, joogasalin yhteydessä hierojana toimiva Katherine, ja muutama salilla toisiinsa tutustuva joogaaja. Naisten elämä on mielestäni erityyppistä kuin suomalaisten naisten, mutta uraan liittyvät haasteet, lapset, ihmissuhdeongelmat (miehet ja vanhemmat) tuovat tuttuutta tarinaan. Kirja on kirjoitettu valtavan mukavasti, tarina etenee ja kieltämättä joogakin alkaa kirjan myötä entistä enemmän houkuttaa. Kirja oli itsenäinen kokonaisuus, mutta jatko-osakin on kirjoitettu. Varma valinta viihdyttävää ihmissuhdetarinaa kaipaavalle, ja joogasta isosti plussaa!