Yleensä minusta on ollut väsyttävää vekslata kellojen kanssa kaksi kertaa vuodessa, mutta nyt on kesä-aika enemmän kuin tervetullut. Siirtyminen ei ole väsyttävää vaan ehkä jopa eheyttävää..? Tänä aamuna tuijotin järkyttyneenä kelloa todetessani Hakin ISTUVAN vieressäni sängyllä - aika alkoi viitosella. Kun kelloa sunnuntaina siirretään tunnilla eteenpäin, ei tilanne ehkä enää tunnu niin pahalta. Tämänkin päivän heräämisaika olisi ollut lähempänä seitsemää, lähes inhimillistä!
Hakki on nyt alkanut herätä yhä aikaisemmin ja aikaisemmin. Nykymenolla kesäajankin vaikutukset kiritään pian kiinni. Yölläkin hän siirtyy äidin nostamana pinnasängystä isoon sänkyyn noin klo yksi yöllä. Taisi meillä olla jotain hupsutuksia joskus, että vasta viiden aikaa saa siirtyä... Väsynyt äiti myy äkkiä periaatteensa voidakseen vain jatkaa uniaan. Aamun matosia himoitseville suosittelen siirtymistä mysliin. Niin minä tekisin. Jos annettaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti