Joskus sitä onnistuu tyrimään aivan kaiken, mistä eilinen ilta on oiva esimerkki. Vaihdoin Hakilta vaipan seitsemän maissa, ja jäimme vaipanvaihdon päälle ihan noin vaan hetkeksi sängyn päälle pötköttämään... Sillä seurauksella, että Hakki nukahti. Ja nukahti oikein kunnolla. Virhearvioita tuottavat aivot raksuttivat hetken, ja päätin antaa Hakin nukkua, vaihdoin hänelle vaan uudemman kerran vaipan (yövaipan) ja laitoin pyjamahousut jalkaan. Kaveri ei herännyt näihin toimenpiteisiin. Nostin hänet sitten omaan sänkyyn yöunille. Ilman iltapuuroa ja hampaiden pesua.
Kello kymmenen aikaan pinnasängyssä istui joku. Hetkeä myöhemmin sängyssä seisoi joku. Hakki. Ja hän oli pelottavan pirteän oloinen. Yritin saada häntä nukahtamaan uudelleen menemällä istumaan sängyn viereen. Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä päätti osallistua virhearvioiden tekoon, ja kehotti nostamaan Hakin isoon sänkyyn keskeen. Tein näin, ja jätin Hakin isänsä kanssa lähtiessäni itse pesemään hampaita. Hakki on sitä mieltä, että illalla nukkumispuuhien aikaan äidin ei sovi häipyä ja protestoi äänekkäästi. Isänsä hiljensi protestin alkamalla pelleillä, mikä virkisti Hakkia lisää.
Liityin pian sängyssä hereillä olevaan poppooseen, ja ajattelin, että voisin ehkä lukea hetken.. Hakki ja isänsä voisivat nukahtaa mukavasti lukuvalon katveessa. Toinen heistä nukahti, mutta se ei ollut Hakki. Annoin Hakillekin kirjan, Franklin ja lemmikit, ja hän selaili sitä minun lukiessa dekkariani. Kirja varmaan aktivoi häntä lisää, ja ehkä myös se, että äiti nauroi ääneen omaa kirjaa lukiessaan. Ehkei muutenkaan ole täysin tervettä hihitellä lapsen vieressä sille, että isoäiti ampuu vahingossa illallispöydässä tarjolla olevaa kanaa takalistoon. Ei siinä auttanut muu kuin laittaa molemmat kirjat pois.
Siinä meni sitten tovi, ennen kuin Hakki nukahti ja koko yö oli jotenkin levoton. Hakki nukkui välillä poikittain, ja etsi varpailleen paikkaa isänsä suusta tai äitinsä kaulalta. Seitsemän jälkeen herättiin uuteen päivään enemmän tai vähemmän levänneinä. Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä epäili, että nukkumisjärjestelyjen kannalta olisi varmaan parasta, että hän nukkuisi pinnasängyssä. No, nyt on uusi päivä ja TÄNÄÄN yritetään pitää kiinni rutiineista, tänään ei mokata, tänään ei lipsuta. Joo joo.
Kirjallinen yöpöytä: Alexander McCall Smith, Kalaharin konekirjoituskoulu miehille, Mma Ramotswe tutkii
Tämä ei ole se kirja, jolle kerroin päivän postauksessa nauraneeni ääneen, mutta varsin ilahduttavan positiivinen kirja kuitenkin. Jo neljäs lukemani Mma Ramotswe -dekkari. Kirjan lopussa ongelmat oli jälleen ratkaistu ja maailma hivenen parempi kuin ennen. Katuva synnintekijä löysi keinot hyvittää tapahtuneet vääryydet, harhapoluille sortunut aviomies palasi ruotuun, lasten kasvatukseen löytyi keinot ja Mma Ramotswen kilpailijaksi ryhtynyt mies ymmärsi, milloin on paras vetäytyä. Kaikki hyvin siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti