Huippukivaa Kiasmassa

Hakilla on todellinen aikalaisystävä, poika, joka on vain kolmisen viikkoa nuorempi kuin Hakki. Kutsun häntä tässä Lenniksi. Olemme tutustuneet hänen äitinsä kanssa neuvolan äiti-lapsi -ryhmässä, ja meille on tullut tavaksi aina silloin tällöin keksiä jotain mukavaa tekemistä yhdessä. Nyt olemme käyneet Kiasmassa.

Kiasmassa emme kiertäneet näyttelyä, vaan osallistuimme taaperoiden työpajaan. Työpaja koostui neljästä eri työpisteestä, joissa kussakin pääsi kokemaan värejä, muotoja, materiaaleja ja ITSE TEKEMISTÄ. Ensimmäinen työpiste teki Hakista ja Lennistä pikku maalareita. Hakki oli aivan järkyttävän innostunut päästeessään heilumaan maalauspensselin ja -telan kanssa. Hakki vain vaivoin ehti käyttämään maalia taaperoita varten järjestetyille maalauspinnoille, koska hän jäi maalaamaan maaliastian alla olevaa jakkaraa. Ja maalia ennätettiin kyllä mitä ilmeisimmin maistaakin, miksi muuten koko suu olisi ollut keltainen..!?

Seuraavaan työpisteeseen siirtymistä edelsi pieni pesuoperaatio... Puhtoisena, mutta kasvoista edelleen kellertävänä siirryttiin tutkimaan isoa muovailuvahalaattaa, johon pystyi erilaisilla työvälineillä kaivertamaan kuvia. Tässä työpisteessä oli myös lukuisia taskulamppuja, joissa oli erivärisiä valoja. Hakki oli eniten kiinnostunut juuri näistä lampuista.

Kolmas työpiste oli tunnustelulaatikko. Tunnusteltavat asiat olisi ollut tarkoitus pitää laatikossa, mutta kuulin puhuttavan, että jokaisen tunnustelijan on saatava vetää esille juuri nuo helmet. Hakki ei ollut poikkeus.

Tunnustelaatikon jälkeen vuorossa oli pöydällinen pieniä purkkeja, joita sai avata ja sulkea. Ja jokaisen sisällä oli jotain uutta ja erilaista. Lenni rauhallisena luonteena jaksoi tutkia purkkeja antaumuksella, mutta Hakki kyllästyi purkkeihin aika pian.

Hakin seuraava ikioma työpiste olikin Kiasman portaikko, jonne piti mennä kiipeilemään ja mölyämään - portaikossa oli hyvä kaiku! Työpajassa oli vielä vaipanvaihtopiste, johon Hakki päätyi seuraavaksi. Vaipan lisäksi vaihdettiin vaatteet. Työpajan ohjeissa kehotetaankin hyvin aiheellisesti ottamaan mukaan vaihtovaatteet.

Työpajan jälkeen pienet taiteilijat äiteineen tarvitsivat ruokaa ja hyödynsimme Kiasman kahviota. Hakilla riitti vielä virtaa matkia viereisen pöydän ihmisten naurunremakkaa esittämällä oma tekonaurunsa. Mutta kun pikku taiteilijat pakattiin käynnin jälkeen rattaisiin ja lähdettiin ulos, ei unta tarvinnut kauan odotella. Se on sanottava, että tämä oli aivan huippukiva käynti. Tätä tulee muisteltua pitkään. Ellei sitten pidä mennä suorastaan ottamaan taaperopaja uusiksi..?