Me ollaan harrastettu tänä keväänä hyvin aktiivisesti: maanantaisin jumppa, tiistaisin muskari ja torstaisin uinti. Lisäksi pyritään keksimään muitakin mielenkiintoisia käyntikohteita ja tapahtumia. Taustalla tässä ylenpalttisessa aktiivisuudessa on se, että Hakilla alkaa päivähoito ensi syksynä, ja haluan valmistaa häntä kohtaamaan toisia lapsia ja uusia tilanteita. Tällä hetkellä Hakki vaikuttaa niin reippaalta ja kiinnostuneelta kaikesta erilaisesta eteentulevasta, että en ole huolissani. Mutta uskon, että tällainen "valmennusjakso" on paikallaan.Ehkä mieluisin näistä viikottaisista harrastuksista on jumppa. Jumpassa on joka kerta pieni ohjattu osuus, mutta lopuksi rakennetaan aina temppurata, mikä mahdollistaa vapaamman haahuilun. Silloin kun aloitimme jumpan, oli Hakille ohjaajan mankka se mahdoton magneetti, jonka luota hänet piti aina kantaa muualle. Vieläkin mankka kiinnostaa, mutta nyt sentään on löytynyt lukuisia muitakin kiinnostavia asioita.
Pikku jumppareiden kehitysasteissa on eroja, ja temppuradalla jokainen voi toimia omalla tavallaan. Värikkäät ympyrän, neliön ja kolmion muotoiset huopapalat voisivat toimia askelmina, joilta hypätään yhdeltä toiselle, mutta Hakki ei vielä hyppele. Paloja käydään kuitenkin välillä tutkimassa.
Agility-ajat palaavat mieleen, kun Hakki sukeltaa tunneliin. Koiran kanssa tämä oli kyllä aikoinaan vauhdikkaampaa...
Välillä olen pakahtua ylpeydestä seuratessani Hakin edistymistä temppuradan kohteissa. Näin oli esimerkiksi silloin, kun Hakilla oli pallo molemmissa käsissään, ja hän teki molemmilla palloilla korit..! Ooooh, mikä taituri! Äiti oli niin vaikuttunut!
Välillä jumppaaminen menee täysin haahuilun puolelle. Ja silloin Hakki saattaa keksiä mennä esimerkiksi nurkan taakse piiloon. On se kummallista, miten ilahtunut ja yllättynyt äiti aina onkaan, kun Hakki kurkistaa!
Jumpassa on kaksi suurta jumppapalloa. Toinen on kengurupallo, toinen tavallinen jumppapallo. Niiden pyörittely lattialla on suurta hupia.
Hakki ei osaa vielä hyppiä trampoliinilla, mutta kiipeää kyllä jo sen päälle varovaisesti tunnustelemaan joustavaa alustaa.
Lisäksi jumpassa on kaksi penkkiä, joista toinen on liukumäkenä ja joista toisen päällä voi kävellä taikka kontata. Ja sählymaali toimii verhon kanssa hyvänä majana. Puolapuita voisi kiivetä, mutta kotona älyttömyyksiin yltävänä kiipeilijänä Hakki jättää kuitenkin jumpassa puolapuut täysin rauhaan. Paksu matto puolestaan on oiva alusta kuperkeikkojen harjoittelulle ja muulle mätkähtelylle. Alun perin manasin sitä, että jumppa alkaa jo klo 9.15 aamulla. Se ei kuitenkaan ole ollut niin tuskaista kuin pelkäsin. Ja ikävä kyllä Hakki on alkanut muutenkin herätä jo kuuden ja seitsemän välillä aamulla. Mitäs me aamuvirkut..! (Hohhoijaa, sanoo äiti.)
Kirjallinen yöpöytä: Joy Fielding, Ei aikaa kyyneliin
Välillä olen pakahtua ylpeydestä seuratessani Hakin edistymistä temppuradan kohteissa. Näin oli esimerkiksi silloin, kun Hakilla oli pallo molemmissa käsissään, ja hän teki molemmilla palloilla korit..! Ooooh, mikä taituri! Äiti oli niin vaikuttunut!
Välillä jumppaaminen menee täysin haahuilun puolelle. Ja silloin Hakki saattaa keksiä mennä esimerkiksi nurkan taakse piiloon. On se kummallista, miten ilahtunut ja yllättynyt äiti aina onkaan, kun Hakki kurkistaa!
Jumpassa on kaksi suurta jumppapalloa. Toinen on kengurupallo, toinen tavallinen jumppapallo. Niiden pyörittely lattialla on suurta hupia.
Hakki ei osaa vielä hyppiä trampoliinilla, mutta kiipeää kyllä jo sen päälle varovaisesti tunnustelemaan joustavaa alustaa.
Lisäksi jumpassa on kaksi penkkiä, joista toinen on liukumäkenä ja joista toisen päällä voi kävellä taikka kontata. Ja sählymaali toimii verhon kanssa hyvänä majana. Puolapuita voisi kiivetä, mutta kotona älyttömyyksiin yltävänä kiipeilijänä Hakki jättää kuitenkin jumpassa puolapuut täysin rauhaan. Paksu matto puolestaan on oiva alusta kuperkeikkojen harjoittelulle ja muulle mätkähtelylle. Alun perin manasin sitä, että jumppa alkaa jo klo 9.15 aamulla. Se ei kuitenkaan ole ollut niin tuskaista kuin pelkäsin. Ja ikävä kyllä Hakki on alkanut muutenkin herätä jo kuuden ja seitsemän välillä aamulla. Mitäs me aamuvirkut..! (Hohhoijaa, sanoo äiti.)
Kirjallinen yöpöytä: Joy Fielding, Ei aikaa kyyneliinVarsin nautittava trilleri oli tämä Joy Fieldingin Ei aikaa kyyneliin. Tuttuuden tunne yllätti kyllä lukiessa joitakin kertoja ja epäilen, että olen jopa saattanut lukea tämän kirjan aiemminkin. Mutta loppuratkaisua en kuitenkaan muistanut, joten mitäpä siitä, vaikka näin olisikin ollut. On tavallaan huvittavaa huomata, että hyvästäkään kirjasta ei varmuudella muista, onko sen lukenut ennen.. Tämä tietenkin kertoo myös siitä, että kirja on "tavanomaisen hyvä". Dekkareiden kohdalla tämä on tyypillisintä. Mutta kuriositeettina kerrottakoon, että tässä kirjassa kohdataan boakäärme nimeltä L´il Abner.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti