keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Herra ja Neiti Koira lomalla!



"Kyllä tässä ollaan loman tarpeessa. Me voitaisiin lähteä vähän luontoon ulkoilemaan, uusien maisemien ja hajujen äärelle. Myös pieni hemmottelu turkinhoidon muodossa tekisi terää. Viiden tähden hotellia emme vaadi, mutta rauhalliset huoneet ilman lattiatasolla ryömiviä pitkäkyntisiä vauvoja ovat olennainen kriteeri. Tallelokero omille leluille olisi plussaa. Arvostamme myös kulttuurimaisemia."

Ystäväni kävivät meillä viikonloppuna kylässä, ja taisivat lukea vanhan koiraherran ajatukset. He myös näkivät tilanteen, jossa koiraherra joutui jo murisemaan, kun Hänen Aurinkoinen Korkeutensa alati halusi tehdä tuttavuutta toisten lattiatason eläjien kanssa. Yritämme toki taata koirille syömä- ja nukkumarauhan, mutta välillä lattialla joudutaan silti törmäyskurssille.

Neiti Koira, joka on nuorempi, on hyvin alistuvainen luonteeltaan. Hän väistää Hänen Aurinkoista Korkeuttaan nöyrästi. Neiti Koira hyväksyy kaikki ylemmikseen, myös ryömijä-Hakin. Jo 9-vuotiaalle Herra Koiralle tilanne ei ole näin selkeä. Hän kokee Hänen Aurinkoisen Korkeutensa syrjäyttäneen hänet, ja kun H.A.K. on vielä röyhkeästi tempaissut vanhalta herralta tämän lelun itselleen, niin epäluottamuksen juopa on syvä. Herra Koiran ajatus on aiemmin ollut, että kaikki lelut ovat hänen ja vain hänen. Hakin lelujen suhteen on tehty selväksi, että ne eivät ole koirien, mutta että Hakki meni kajoamaan Herra Koiran omaisuuteen.. pöyristyttävää!!



Minä olen vauvanhoidon pyörityksessä joutunut toteamaan, että kaksi koiraa ei mene enää samalla kuin yksi. Ja minähän jo lähes sain uuden kodin Neiti Koiralle. Tässä vain kävi ilmi, että Neiti Koiran sydän vaatii jo lääkitystä, ja se muutti suunnitelmia. Herra Koiralla on enemmän vaivoja kuin Neiti Koiralla, ja jo iänkin takia on selvää, että se ei vaihda enää kotia. Olen edelleen miettinyt Neiti Koiran uudelleen sijoitusta, mutta välillä alkaa näyttää siltä, että Herra Koiran tilanne on kriittinen. Kärsiikö Herra Koira liikaa Hakista? Onko ärtynyt ja kipeä vanha herra vaaraksi Hakille, ja voiko se aiheuttaa Hakille koirapelon? Hakki alkoi kerran itkeä, kun hänelle muristiin, mutta yleensä Hakkia koirat vain naurattavat, vaikka Herra Koira ei näkisikään tilanteessa mitään huvittavaa.

Ystäväni ottivat koirat luokseen hoitoon. He halusivat helpottaa hetkeksi meidän arkea, ja koirista pitävinä he myös näkivät hoitojakson mukavana vaihteluna heille itselleen. Koirille tämä hoitojakso on ollut täyttä lomaa. Uusia, kiinnostavia maisemia, muutakin turkinhoitoa kuin sakset, rauhaa ja rapsutusta! Nämä ystäväni ovat myös kertakaikkisen taitavia valokuvaajia, ja he ovat nyt ottaneet koirista kuvia, jollaisia harvat saa. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat heidän ottamiaan.

Sunnuntaina koirat palaavat kotiin. Loma on tehnyt kaikille osapuolille hyvää, ja jatko näyttää, minkälaisia ratkaisuja tarvitaan. Jos tarvitaan. Helppoja nämä päätökset eivät ole suuntaan tahi toiseen.




1 kommentti:

Nasumurmeli kirjoitti...

Kerrassaan ihania ja kauniita kuvia!
Koirasta luopuminen on aina hirvittävän vaikeaa. Itse olen jättänyt kaksi koiraa kun elämäntilanne on muuttunut, mutta olen tiennyt koirien jäävän hyvään hoitoon. Kun sain 8-vuotiaana Masi cockerspanielin ja kun hän sitten 12-vuotiaana koirien taivaaseen niin olin sen päivän pois koulusta.
Vaikeita päätöksiä, voimia niihin!