Hänen Aurinkoinen Korkeutensa viihtyisi parhaiten alasti. Nakupellenä on mukava ryömiä isän ja äidin sängyn päällä, jolloin äitiä kylmää henkisesti ajatus lämpimästä pissasuihkusta keskelle sängynpeittoa. Mutta on otettava riskejä ja elettävä vaarallisesti - Hakki saa siis aika ajoin myllertää nakuna sängyn päällä.
Alastomuudesta ei haluta luopua eikä vaatteita vaihtaa - Hakki ei pidä tällä hetkellä pukemisesta. Selällään ei joudeta makoilemaan, joten äidin tehtävänä on viritellä vaatteita vatsallaan ähisevälle touhupepulle, joka pyrkii roikkumaan hoitopöydän laidoissa, pimennysverhon nyörissä tai kurkottelemaan ikkunalle (meidän pieni rivitalokyttääjä..). Koko pukemisoperaatio ei kuitenkaan onnistu Hakin ollessa vatsallaan, joten selälläänkin on oltava. Tällöin äiti pääsee tutustumaan ns. "kokovartaloprotestiin". Kokovartaloprotestissa lempeällä väkivällalla selälleen lukittu Hakki kertoo vartalon keinoin, että hän vastustaa myös lempeää väkivaltaa. Vartalo jännitetään kaarelle kunnon jousimiehen tapaan, ja luonnollisesti jokainen mahdollisuus kääntyä takaisin vatsalleen hyödynnetään tehokkaasti.
Koska pukeminen on työlästä, on tärkeää, että puettavat vaatteet ovat helppoja. Ja koska arkipäiviin sisältyviä kauneuselämyksiä ei tule vähätellä, on toki myös mukavaa, että vaatteet miellyttävät silmää. Lasten vaatteet ovat aina olleet mielestäni suloisia, ja niitä olen saattanut jo lapsettomina aikoina pysähtyä ihastelemaan. Nyt saan värkätä noiden pienien vaatekappaleiden kanssa ihan joka päivä! Toistaiseksi olen ostanut hyvin vähän vaatteita itse, sillä mummut ovat pitäneet huolen siitä, että Hakille löytyy päälle pantavaa. Myös ystäviltä on saatu lahjaksi aivan ihania vaatekappaleita.
Kainuun mummu, oma äitini, tarkastaa säännöllisesti kauppareissuillaan lastenvaatetangot, ja löytöjä osuu kohdalle. Hän myös neuloo mielellään, ja Hakki onkin aloittanut matkansa laitokselta kotiin mummun neulomissa villavaatteissa. Äitini pitää klassisista väreistä, ja näin pojalle tulee pääsääntöisesti sinisiä vaatteita. Toki myös vihreää ja ruskeaa. Uusimmat löydöt ovat aivan ihana Tutan vihreäsävyinen body ja siniset sortsit, jotka vielä tässä vaiheessa käyvät mukavista caprihousuista!
Hämeen mummu on eläkkeellä oleva ompelija, joka taikoo värikkäistä tilkuista Hakille housut, puserot ja pyjamat. Hän on ennakkoluuloton värien suhteen, ja Hakki onkin usein puettu minun lempiväreihini, erilaisiin oranssin sävyihin sekä retrohenkisiin vaatteisiin. Myös Hämeen mummu neuloo, ja hän on tehnyt Hakille ne kaikista vitsikkäimmät hatut. Hakilta löytyy myös mummun tekemät housut, joiden toinen lahje on oranssi ja toinen turkoosi, ja vaaleankeltaiset, oranssein raidoin tehostetut verkkarit.
Hakin vaatteet saavat minut hyvälle tuulelle. Omaan pukeutumiseen ei ole sen sijaan tullut panostettua käytännössä laisinkaan. Päivät kuluu enemmän tai vähemmän tahraisissa collegehousuissa ja t-paidoissa. "Ihmisten ilmoille" lähteminen onkin sitten haastavaa; mitkä farkut mahtuvat päälle, missä ne paremmat vaatteet ylipäätään ovat, osaanko vielä käyttää ripsiväriä... Lököhousuelämän karikoita..
Oma vaatetus ei ole koskaan ollut minulle erityisen tärkeä asia. Minä en myöskään kauhistele tuulipukuja tai valkoisia tennissukkia. Mutta jotain niin karmeaa olen kuitenkin nähnyt, että sen täytyy olla jo junttimaisuuden huippu: t-paita, johon on painettu kaulusten ja mansikkakuvioisen solmion kuva. Paidan omistaja kuuluu epäilemättä "huumorimiesten" sankkaan joukkoon. Vieläkin puistattaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti