Minua ja Hakkia pyydettiin seuraksi Kukuluku-vauvatanssiesitykseen. En ollut koskaan edes kuullutkaan moisesta, mutta innostuin välittömästi, sillä välillä on mukavaa lähteä jonnekin ja Hakki vaikuttaa olevan hyvin kiinnostunut musiikista ja rytmeistä. Hakki tykkää, että hänelle lauletaan, ja sylissä hän usein alkaa hytkyä lauletun tai levyltä / radiosta tulevan musiikin tahtiin. Rytmiin eläydytään myös lattialla ja syöttötuolissa... Hakilla on jo yksi laulukirja cd-levyn kera, ja kaksi uutta tilauksessa.
Kukuluku-tanssiesityksen kesto oli 30 minuuttia. Tilassa asetuttiin puoliympyrään pyöreän maton ympärille, jolla tanssija esiintyi. Hän oli iloisesti puettu ja sympaattisen oloinen nuori nainen. Esitykseen ei oteta kerralla liikaa yleisöä, joten tilanne pysyy rauhallisena ja näin on mahdollista saada myös hieman vuorovaikutusta pieniin katsojiin!
Esitys oli suunniteltu loistavasti kiinnostamaan vauvayleisöä. Sekalainen seurakunta hiljeni heti alussa jännittävään suhinaan, kuunteli veden pulputusta, katseli ilmassa kaarteilevia nauhoja, ihmetteli vauvaranskan sorinaa ja toki tuttuun tapaan välillä arvioi yleisöä ympärillään. Hakki oli innoissaan, hihkui ja nauroi ääneen. Taisipa tanssija kerran osoittaa vauvakielisen tervehdyksenkin "moooooeiiiiiiii" juuri Hakille. Esityksen jälkeen yleisö sai ryömiä / kontata / kävellä tanssimatolle ja tutustua rekvisiittaan. Hakkia kyllä kiinnosti helistimien ohella myös äidin kengät.
Kukuluku teki vaikutuksen. Yöllä pinnasängystä alkoi kuulua kummallista ääntä. Hakki oli polvillaan pinnasängyn reunaa vasten ja naksutteli kielellään juuri niin kuin tanssijakin oli tehnyt! - Hakki heräilee tällä hetkellä paljon öisin. Elämä on niin jännittävää, että yötkin ovat suorastaan kaoottisia. Ja minä olen umpipuhkiväsynyt. Mutta se on sitten taas toinen tarinansa, Kukulukua suosittelen ehdottomasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti