Helppoa kun sen osaa: konttausasento! Hänen Aurinkoinen Korkeutensa ei vielä konttaa, mutta nousee jo konttausasentoon ja huojuu valmiusasemissa. Pian kontataan!
***
Hakki ei ole ollut mikään salamasanteri liikkumisen suhteen. Kun kävimme kesällä kuuden kuukauden iässä neuvolassa, ei Hakki vielä kääntynyt vatsalleen. Saimme lähetteen fysioterapeutille saatesanoilla, että voitte mennä, jos siltä tuntuu, mutta ei ole välttämätöntä. Kyseessä olisi ollut lähinnä neuvontakäynti. Noihin aikoihin meillä oli muutto meneillään, joten aika fysioterapeutille jäi tilaamatta, mutta noin pari viikkoa neuvolakäynnin jälkeen se sitten tapahtui: Hakki kääntyi. Olimme silloin mummulassa kyläilemässä, joten kääntyminen sai heti runsain mitoin ihastunutta yleisöä..! Hyvin pian vatsalleen kääntymisen jälkeen alettiin kieriä paikasta toiseen. Hakin elämä muuttui olennaisesti vauhdikkaammaksi, ja uusia asioita oli liikkumisen myötä ulottuvilla. Ja minulla alkoi ihan eri tapaa homma vauvanvahtina... Elämä on uusien taitojen myötä myös niin paljon vaarallisempaa!
Kahdeksan kuukauden iässä meillä oli vuorossa lääkärineuvola. Siellä todettiin, että Hakki ei kieri eikä konttaa, eikä ota jalkojensa päälle. Lääkärikin totesi, että jos kierimällä pääsee hyvin paikasta toiseen, ei vauvalla ole niin suurta motivaatiota kehittää uusia taitoja. Fysioterapeutille ei hänen mielestään ollut nyt asiaa, mutta jos kymmenen kuukauden iässä Hakki ei ota jaloilleen, niin sitten on hyvä käydä tarkastamassa, että kaikki on varmasti kunnossa.
Tuo kymmenen kuukauden ikään ajoitettu neuvolakäynti häämöttää nyt parin viikon päässä. Viime käynnin jälkeen on opittu ryömimään ja ottamaan konttausasento sekä nousemaan polvilleen tukea vasten, mutta epäilen, että kehitys ei taida vieläkään olla ihan käyrien mukainen... En minä silti huolestunut ole. Koen, että meillä nyt ollaan vain vähän hitaita liikkumaan. Muutoin Hakki on iloinen ja virkeä, hänellä ei vain ole niiiiin kiire. Kaikki omalla ajallaan. Mutta toki se vähän kiusalliselta tuntuu, kun aina pitää selitellä, että eihän meillä nyt vielä... Neuvolan toimintaan olen kyllä tyytyväinen: on hyvä, että viivästymiin kiinnitetään huomiota ja varmistetaan, että kaikki on kunnossa. Jos jotain on vialla, on asiallista, että se huomataan mahdollisimman varhain.
Mutta on iloittava niistä asioista, mitä osataan, eikä vain mietittävä sitä, mitä ei vielä hallita. Meillä osataan konttausasento, jeeee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti