.. eli ei reteä kaveri äitiä huutele..!
Pakko se on jo tunnustaa: Hakin sanavarastoon ei kuulu sana "äiti". Minä olen kyllä yleensä väittänyt, että Hakki osaa tuon sanan, ja joskus aiemmin jotain sen suuntaista kuuluikin, "äittä" tai jopa ihan oikein "äiti". Mutta pitkään aikaan "äiti" ei ole enää kuulunut käytettyjen sanojen joukkoon. Tämä korostuu nyt siksikin, että Hakki on oppinut enemmän sanoja. "Isä" ja "isi" tulevat erinomaisesti, ja niitä toistellaan noin 100 kertaa päivässä. Myös siskonsa nimen Hakki osaa sanoa, sekin on tehokäytössä. Ja hän hallitsee myös sellaisia sanoja kuin "ei", "pois", "poppu" (loppu), "kiitos", "pää", "suu", "popo" (mopo), "pippi" (lippis), "pai" (banaani), "pappa" (vaippa), "kakka", "pupu", "heihei", "hauhau" (koira) ja "pallo". Mutta ei äitiä, ei...
Olen yrittänyt selittää tätä itselleni sillä, että olen ollut Hakin elämässä niin tiiviisti läsnä, että minua ei ole tarvinnut juurikaan huudella. Vai onko Hakki edelleen sitä mieltä, että äiti ja hän ovat yhtä? Omaa nimeään Hakki ei myöskään yritä sanoa. Saattaa olla, että Hakin näkemys "äiti"-sanasta on "aija", mutta en ole varma. Minä vain olen. Minua ei kutsuta miksikään. Nyyyh.
2 kommenttia:
Todennäköisesti johtuu juuri siitä että olet aina ollut läsnä: "Äiti on Äiti, se on aina siellä missä minä sitä tarvitsen, mitä siis suotta sitä sanomaan."
Kyllä se sana sieltä vielä tulee :)
Meidän Esikoisen suhde äiti-sanaan oli samanlainen. Ei sitten millään sanonut hän tuota maailman kauneinta sanaa, ei ennen oli kuukautta vaille kaksivuotias. Nyt sitä sanaa kuulee välillä liikaakin... xp
Lähetä kommentti