Meillä on parhaillaan Hakin molemmat siskot viettämässä viimeistä kesälomaviikkoaan luonamme, ja sunnuntaipäivän ratoksi lähdimme Lahteen. Minua on pitkään houkuttanut päästä Lahden suurmäen päälle maisemia katselemaan, ja urheilukeskuksen alueella sijaitseva Hiihtomuseo tuntui myös sopivalta käyntikohteelta. Kovin paljon ohjelmaa ei kannata silloin suunnitellakaan, kun ollaan Hakin kanssa liikkeellä.Lahden suurmäki oli korkeudessaan niin vaikuttava, että Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä ja Hakin nuorempi sisko päättivät jättää näköalatasanteen väliin. Myös Hakki jätettiin tällä kertaa seuraan, jossa teemana oli "Löydä sisäinen nyhverösi". Minä ja Hakin vanhempi sisko halusimme kuitenkin korkeuksiin ilman muuta. Ja se oli hienoa, maisemat oli upeat! Mäkihyppääjien rohkeus kyllä ihmetyttää, mitään hyppyhaluja en itsessäni tunnistanut. Löysin siis minäkin sisäisen nyhveröni...
Hiihtomuseo oli puolestaan antoisa kaikille retkemme osallistujille. Mäkihyppysimulaattori kiinnosti pitkään, samoin ammunta. Suksillakin pääsi sivakoimaan pätkälle muovilatua, ja lasketteluunkin oli oma simulaattorinsa. Vaihtuvien näyttelyjen osastolla oli lapsille oma teatteriosastonsa, ja siellä Hänen Aurinkoinen Korkeutensa pääsi turnajaishevosen selkään ja sai kruunun päähänsä - vihdoinkin jotain hänen arvollensa sopivaa! Tämä Hiihtomuseo oli hyvä kohde pienellekin, sillä siellä ei tarvinnut koko ajan pelätä, että pian on taas jotain kiellettyä käsissä. Rentouttavaa jo sinänsä! Aikaa museossa kului yllättävän paljon, ja kun päiväunet olivat automatkan aikana jääneet luvattoman lyhyiksi, alkoi väsymys nälän ohella vaivata Hakkia. Sitten piti vain vielä saada Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä pois museosta, jotta päästäisiin syömään ja kotimatkalle, jonka aikana Hakki voisi täydentää uniaan. Hakin isä sekosi toden totta ammuntasimulaattoreista - niitä piti käydä vielä "vähän" kokeilemassa ennen lähtöä!
Syömässä käytiin Renkomäen ABC:llä, ja väsynyt matkamies jaksoi kuin jaksoikin vielä riehaantua ravintolan leikkialueesta. Kiipeilysysteemi oli tarkoitettu 3-8 -vuotiaille lapsille, mutta hyvin Hakkikin siellä selvisi, kun vähän aluksi avitti menoa. Olipas mukava sunnuntai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti