Kesäinen viikko mummulassa

Juhannuksen jälkeisellä viikolla Hänen Aurinkoinen Korkeutensa ja minä lähdimme matkalle kohti Kainuun mummulaa. Mehän reteesti lensimme lentokoneella, ja samaan hintaan saimme välilaskun Kuusamoon ennen määränpäätämme Kajaania..! Laskeutuminen Kuusamoon aiheutti Hakille korvakipua, mutta onneksi Kajaanissa sitä ei enää tullut. Kajaanin kentällä siirryimme lentokenttäbussiin, sillä ukin ja mummun autossa ei ole turvaistuinta eivätkä he näin ollen voineet tulla meitä noutamaan. Mutta mikäs meidän oli bussissa matkatessa!

Koko mummulaviikkomme ajan säät olivat melkoisen kesäiset. Jopa niin kesäiset, että me uskaltauduimme rannalle! Hakki kahlasi ensimmäistä kertaa elämässään luonnonvesissä, ja minä sain heitettyä talviturkin Kajaanin jokeen. Tämä onnistui, kun olimme liikkeellä ystävättäreni ja hänen kahden pienen tyttönsä (3-vuotias ja 4 kk-ikäinen) kanssa, ja toimimme toisillemme lapsenvahteina pulahdusten ajan. Tällainen "uimapiknik" toteutettiin kaksi kertaa, hotelli Kuukkelin rantasaunan lähistöllä ja Kaukametsän rannalla. Lisäksi vielä kerran käväisimme rannalla mummun kanssa. Kajaanin suosituimmalle uimarannalle Kesäniemeen päätimme olla menemättä, sillä sieltä oli löydetty purkkimiinoja toukokuussa, ja niitä löydettiinkin kaksi lisää vierailumme aikana. Purkkimiina on jonkun erityisen häiriintyneen ihmisen tekele, säilykepurkista leikelty ja mahdollisimman haavoittavaksi väännelty, tämän jälkeen rantahiekkaan piilotettu. Myös yhdeltä leikkikentältä oli moinen löydetty. Viittaa melkoiseen lapsi- tai ainakin ihmisvihaan. Sairasta.

Kävimme myös kyläilemässä toisen ystävättäreni luona - hänellä on 5-vuotias tytär. Hakki sai juosta sydämensä kyllyydestä heidän isolla vihreällä pihallaan ja työntää leikkiruohonleikkuria. Ja saippuakuplista löytyi jopa yhteinen leikki 5-vuotiaalle ja 1,5-vuotiaalle!

Luonnollisesti viikon ohjelmistoon kuuluivat myös leikkikentät. Hakki on vähän turhan rohkea liukumäkitouhuissaan - pienet mäet eivät häntä enää edes jaksa kiinnostaa. Ja aika hyvinhän nuo laskut ovat menneet, vaikka joskus meno vähän turhan hurjalta näyttääkin. Kajaanin kirjastoonkin ehdimme, ja lainasin itselleni dekkarin ja Hakille pari kuvakirjaa. Myönnettäköön, että Hakki ehti kirjastoreissulla myös hieman sammutella kirjaston valoja...

Mummulassa Hakin meno oli välillä melkoista, ja lentäväksi lauseeksi tuli, että "Jospa hieman lukisimme kirjaa tai rakentaisimme palikoilla?". Yritimme ehdottaa rauhallista tekemistä yleisen koheltamisen tilalle. Mutta niinhän se oli, että stereoitten johto oli otettava pois seinästä, lukuisia tavaroita siirrettävä kirjahyllyn ylätasolle, hellan sulake löysättävä aina kun sitä ei tarvittu, ja parvekelasit oli pidettävä pääsääntöisesti kiinni, koska tavaroita alkoi kummallisesti lentää pihalle. TV:n käyttöohjetta oli minun tutkittava kerran vähän tarkemminkin, koska täytyi selvittää, mikä nappula aiheutti kuvan häviämisen... WC:ssä olijat joutuivat myös toistuvasti huhuilemaan, että voisiko Hakki ystävällisesti laittaa valot takaisin. Katkaisija sijaitsi harmillisesti WC:n ulkopuolella. Veljeni vanhat lelut (mm. palikat) olivat käytössä, ja saihan Hakki vierailunsa aikana myös pari uutta lelua. Palikoilla rakentaminen jaksoi kiinnostaa Hakkia hetken, ja kyllä hän jo muutaman palikan torneja tekee, mutta jännittävämpää oli ehdottomasti muiden rakentamien tornien hajottaminen. Minä sain tehtyä 18 palikan tornin, mummu teki ennätyksen 20 palikalla - Hakki hajoitti molemmat. Hakin oma ennätys oli sulloa yhdeksän palikkaa paitansa sisään, ja kyllä siitä melkoinen palikkavatsa tulikin!

Ostin itselleni Kajaanista uudet lenkkarit, mutta muuten shoppailu kohdistui pääosin Hakin tarpeisiin. Vähän vaatteita alesta ja ne muutamat lelut. Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isälle hankimme tuliaisiksi R-collectionin (kajaanilainen firma!) Ukkometso-paidan, ja mummu osti puolestaan Hakille t-paidan Elohiiri-kuvalla. R-collectionin T-paidat ovat kyllä hauskoja!

Meillä oli erinomaisen mukava viikko! Herkuttelimme myös mansikoilla ja jäätelöllä, ja uimapiknikillä ystävättäreni eväistä löytyi Hakille uusi herkku: Prinsessa-keksit! Niitä olisi rohmuttu vaikka kuinka, jos vain olisi sallittu. Olin itse ajatellut sulatella näitä kaikkia kesäherkkuja käymällä Kajaanissa lenkillä, mutta se ei sitten onnistunut. Hakki oli liian epävarma jäämään mummun ja ukin seuraan, ja kertoikin mielipiteensä äidin lähtösuunnitelmista esittämällä pienimuotoisen huutokonsertin. Kuinkahan se päivähoito sitten elokuussa sujuukaan...

Melkoinen karjuntasessio kuultiin myös lentokoneessa matkalla takaisin kotiin. Kotimatka alkoi niin hyvin: lentokenttäbussi palveli kertakaikkisen erinomaisesti, ja kuljettaja jopa veti valtavan matkakassini bussista terminaalin tiskille saakka. Lähtöselvitys toimi hienosti, samoin turvatarkastus. Mutta sitten. Iltalentomme myöhästyi noin tunnin. Kentällä tarjoiltiin virvokkeita, ja Hakkikin sai pillimehun, mutta kun menee liian myöhään, niin sitten ei ole enää kivaa. Yliväsymys iski lennon aikana, ja siitä se karjunta sitten alkoi. Mikään ei ollut hyvä eikä mikään kiinnostanut. Lentoemäntä toi Aku Ankan saatesanoilla, että tämän voisi repiä itkemisen sijasta, mutta Aku lensi saman tien lattialle. Minä yritin kaivaa kassista kuvakirjaa, rusinoita.. mikään ei ollut mitään, kunnes otin lentokentällä saamani limsapullon esiin. Korkkia suhautettiin auki, ja Hakki sai jopa maistaa limsaa. Pahalta se hänestä maistui, mutta itku unohtui. Uskon, että ympärillämme olevat matkustajat olivat enemmän kuin helpottuneita..! Yhdentoista jälkeen illalla kotona nukahti hyvin väsynyt matkamies.

Kirjallinen yöpöytä

Alexander McCall Smith: Elämän kirkas keskipäivä, Mma Ramotswe tutkii
Suomen helteessä oli mukava lukea kuumassa Afrikassa toimivan etsivätoimiston tutkimuksista. Tällä kertaa selviteltiin mm. aviomiesehdokkaiden taustoja. Mma Ramotswe -kirjoissa on aina mukana myös se tärkeä viisaus: on parasta harkita asioita kaikessa rauhassa teekupposen äärellä!

Minette Walters: Paholaisen höyhen
Tämän lainasin Kajaanin kirjastosta! Taattua taitavaa ja karmaisevaa Minette Walters -tyyliä! Kirjassa mentiin syvälle pelon ja nöyryytyksen psykologiaan. Tarinan kerrontaan sisältyi myös ovelalla tavalla salailua ja peittelyä päähenkilön ajatuksenjuoksun mukaisesti.

Sue Grafton: D niin kuin dollari
Alkuperäinen nimi on "D is for Deadbeat", ja heittiö onkin kirjassa keskeissä roolissa. Hän on ollut vankilassa, elänyt niin, ettei hänen elämänsä tunnu olevan minkään arvoinen kenellekään, ja heittiön tapaturmaiselta vaikuttava kuolemakin vaikuttaa olevan ympäristölle lähinnä helpotus. Yksityisetsivä Kinsey Millhone tutkii kuitenkin asiaa.