Juhannuksen juhlintaa

Meidän juhannuksen kauneimman kakun rakensi ilman muuta Hakin sisko, joka tuli luoksemme keskikesän juhlaa viettämään. Tämän hiekkakakun rakentaminen tapahtui hyvin vaikeissa olosuhteissa, koska hiekkalaatikkokaveri Hakki oli lapioineen alati "auttamisvalmiudessa"... Kaikkien vartioimattomien hiekkakakkujen kohtalona oli hajota takaisin lähtötilaansa parin tehokkaan lapiomäjäyksen seurauksena... Juhannusaattona oli sää vielä niin epävakainen ja maa sen verran märkää, että Hänen Aurinkoinen Korkeutensa ulkoili kuravaatetuksessa.

Juhannuspäivänä lähdimme koko porukalla retkelle tiedekeskus Heurekaan. Heureka on oiva käyntikohde eri-ikäisistä koostuvalle seurueelle - kaikille löytyy jotain kiinnostavaa. Fysiikan lait eivät minulla ole enää tuoreena mielessä enkä jaksanut liiemmin pohtia, miksi pallo pysyy ilmassa puhaltimen päällä - mutta pysyi se, kunnes Hakki läimäsi sen kauemmaksi.

Hänen Aurinkoinen Korkeutensa puettiin myös kuukävelyvarusteisiin. Mietin hetken, että alkaako Hakkia pelottaa moinen outo kokemus, kun kaveri ripustetaan kuin henkariin roikkumaan, mutta ei - Hakki on utelias ja peloton tutkimusmatkailija, joka osaisi kävellä myös kuussa.. Tämä on nyt todistettu!

Kaikista mahdollisista paineltavista napeista kiinnostuneelle Heureka on myös jonkin sortin paratiisi. Hakki kulki sormi ojossa painelemassa kaikkea mahdollista, seurauksista viis.

Mystiset veistosrakennuspalikat kiinnostivat Hakkia kiipeilypaikkana. Ratsu oli hyvin paikallaan pysyvää sorttia. Hakki pääsi myös sekä isänsä että siskonsa seurassa neliskanttisilla pyörillä kulkevan auton kyytiin. Minä ainoana seurueesta kävin polkemassa yläilmoissa vaijeriin kiinnitetyllä polkupyörällä.

Heurekalla on myös mukava ulkoalue, jossa Hakki soitteli ksylofonia. Itsestäni hienoin kokemus oli ehkä tuulikone, jolla pystyi kokeilemaan tuulen voimakkuutta aina 25 m/s myllertävään myrskyyn saakka.

Heurekassa kului enemmän aikaa kuin olin ajatellutkaan, ja Hakin päiväunet siirtyivät pahemman kerran. Tämän johdosta meillä joku vietti yötöntä yötä vielä yhdentoista aikaan illallakin, vaikka normaalisti tällöin on nukuttu jo noin kaksi tuntia. Pitkästä aikaa pääsin kokemaan, mitä oikein tarkoittaa "lapsen nukuttaminen"!

Sunnuntaina kävimme kiertämässä reilut viisi kilometriä pitkän kuntoradan pillimehuilla ja vedellä varustautuneina. Hakiltakin sujuu jo pillimehun juominen pelottavan sujuvasti. Myös jäätelön syöminen on hyvin hallussa. Ei taida olla syytä kehuskella näillä ruokavalion täydentäjillä..! Pysähdyimme lenkillä kokeilemaan kuntoradan reunaan pystytettyjä kuntoiluvälineitä. Hakki oli luonnollisesti menossa mukana. Meillä oli kyllä kiva ja rauhallinen juhannus. Kaupungissahan on juhannuksena yleensä ottaen hyvin hiljaista..!

Kirjallinen yöpöytä: Diana Gabaldon, Muukalainen

Raahattuani kirjastosta jonkin mielenhäiriöin seurauksena kotiin tämän yli 800-sivuisen järkäleen, olin epäilysten vallassa. Ei tuollaista jaksa lukea, jää varmasti kesken. Mutta eipä jäänyt. Historiallinen romaani 1940-luvulta 1700-luvun Skotlantiin vahingossa aikamatkaavasta naisesta oli kiehtova ja jännittävä, ja kirjan sivut kääntyilivät tiuhaa tahtia. Clairen tarina jatkuu vielä muutamassa tiiliskiven paksuisessa teoksessa, ja johan minulla on seuraava osa lainattuna. Muukalainen oli kyllä itsenäisenäkin kirjana ihan hyvä lukukokemus eikä tarina jäänyt häiritsevästi kesken. Kirja on helppoa luettavaa, ja suurelta osin tarinan voima on Clairen ja hänen skottimiehensä rakkaustarinassa. Romantiikan ja jännityksen ystävän kannattaa maksaa kantamisen vaiva.