Kylään, kylään - kutsukaa meidät KYLÄÄN..!

Mepäs oltiin tässä kylässä. Oikein yökylässä. Kävimme Hänen Aurinkoisen Korkeutensa kanssa ystävättäreni ja hänen poikansa luona Tampereella, ja viivyimme siellä kaksi (2!!) yötä. Kyläily on mukavaa vaihtelua, mutta niin paljon en ole unohtanut lapsettomien aikojeni lapsivieraskauhuskenaaroita ettenkö tunnistaisi, että nyt ME OLEMME JUURI NIITÄ, pahimmista pahimpia, joiden lähdon jälkeen ovi suljetaan seitsemällä lukolla ja vajotaan puolikuolleena sohvalle toipumaan vierailun traumoista.

Kaikki meni kyllä tosi hyvin. Siis mitään ei mennyt rikki, ja fyysisistä vaurioista ainoaksi jäi Hakin ylähuuli, johon tuli rupi Hakin pudottua tuolilta. Henkisiä vaurioita voi vain arvailla. Hakki nimittäin oli toden totta vauhdissa, eikä uskonut yhtään mitään. Suurin osa ajasta kului Hakin perässä juostessa ja pyrkiessä estämään kyläilijää vahingoittamasta itseään ja ympäristöään. Minäkin annan taatusti tällä hetkellä vaikutelman yliymmärtäväisestä äidistä, jonka pieni piltti ei tee äitinsä mielestä mitään väärää, koska en kovin paljon kiellä Hakkia. Mutta kyllähän minä kieltäisin, jos sillä olisi jotain tehoa. Juuri nyt kielto on lähinnä yllytys. Paras keino olisi yrittää keksiä kielletyn asian tilalle jotain muuta tekemistä, mutta kyllä nykyisessä menossa mielikuvitus lyö väkisinkin välillä tyhjää. Hetkittäin sitä vain istuu zombina sohvalla ja toivoo parasta.

Ystävättäreni luona vetonaulat olivat television virtanappulan jatkuva painelu ja palmun ravistelu. Ja pikkulipaston päälle kiipeily. Koska mukana ei ollut matkasyöttötuolia eikä -sänkyä, oli sekä ruokailun että nukkumaanmenon suhteen ongelmana karkailu. Meinasin sortua juoksemaan riiviön perässä puurolautasen kanssa, mutta sitten totesin, että nyt ollaan vajoamassa liian alas - jos ei syödä, niin sitten ei syödä. Ja mikään ei viitannut siihen, että kaveri olisi nääntymässä voimattomana nälkään... Unille mentäessä oli jo yksinkertaisesti pidettävä kiinni ja otettava väkisin se hetki, että nyt R-A-U-H-O-I-T-U-T-A-A-N. Kun Hakki nukkui suloistakin suloisempaa pikku enkelin unta, pyysin ystävättäreni katsomaan: "Kurkkaa nyt, on se niin ihana...! Piti yrittää epätoivoisesti löytää jotain positiivistakin hereilläoloajan täyttämän kakarajahdin vastapainoksi...

Mutta kyllä me jotain ihan tehtiinkin. Kävimme Vapriikin näyttelyissä (Reino-tossut, rock-valokuvat, Aika leikkiä), ulkoilimme ja söimme vähän herkkuja. Yritimme myös istuttaa Hakkia katsomaan videolta Teletappeja, mutta kiinnostus jäi lyhytaikaiseksi. En ollut itse aikaisemmin Teletappeja nähnytkään, ja se maailma tuhansine toistoineen oli kyllä oma lukunsa. Tappivanukasta, tappivanukasta, tappivanukasta.. ja vielä vähän tappivanukasta... Ehkä lisää tappivanukasta? Parhaiten Hakki rauhoittui ystävättäreni 8-vuotiaan pojan lelujen ääreen, joista suosituimmiksi osoittautuivat eniten ääntä pitävät vempaimet kuten leikkitietokone ja lelusyntikka. Näiden käyttöä ei vain sopinut aloittaa vielä kello kuusi aamulla, jolloin Hakki päätti aloittaa uuden päivän.. Ettei vain mene hetkeäkään tehokasta kyläilyaikaa hukkaan!

Seuraava kyläilykohteemme (siis seuraavat uhrit..) on Kainuun mummola. Aiotaan viipyä viikko, ja tavata myös ystäviäni, siis mahdollisesti piipahdamme kylässä. Varokaa, täältä tullaan taas!

Kirjallinen yöpöytä: Sue Grafton, C niin kuin Callahan

A, B, C - nyt olen lukenut jo kolmannen Graftonin aakkosdekkareista. Tässä ei ollut enää niin paljon kirjoitusvirheitä kuin kahdessa edellisessä ja takakansitekstille on annettava oikein erityiskiitos: teksti oli dekkarille sopivan ylimalkainen eikä se pitänyt edes paikkaansa! Loistavaa! Näin todellakin säilytetään dekkarinlukijalle kaikki yllätykset.

Kirjassa on erikoinen alkuasetelma, joka antaa hyvän kuvan yksityisetsivä Kinsey Millhonen toimintatavasta: toimeksiantaja kuolee, mutta saamallaan etumaksulla Kinsey selvittää jutun loppuun ja palauttaa ylimääräiset rahat toimeksiantajan kuolinpesälle. Luotettavaa yksityisetsiväbisnestä siis! Alkuperäisteoksen nimi on "C is for Corpse", ja kirjassa vieraillaankin myös ruumishuoneella. Hyvä kirja!