Toiveiden täyttymys

Päivähoitoasiat olivat ajatuksissa jo viime syyskuussa - jätin silloin hakemuksen päivähoitopaikasta. Päätöksen lupailtiin saapuvan toukokuussa ja näin kävikin: tärkeä kirje saapui ja sisälsi viestin, että Hakilla on päivähoitopaikka 3.8.2009 alkaen. Ensisijainen toiveeni oli lähellämme sijaitseva ryhmäperhepäiväkoti, ja meillä oli onnea, Hakki sai paikan juuri sinne! Kävin tänään Hakin kanssa ulkoiluaikaan ryhmäperhepäiväkodin pihalla juttelemassa hoidon aloituksesta. Koska aloitan työt vasta puolessa välissä elokuuta, voimme aloittaa hoidon varovaisesti kahden viikon harjoittelujaksolla.

Tällä ryhmäperhepäiväkodilla on aivan ihana piha, ja hoitajatkin vaikuttivat oikein mukavilta. Hakki teki jo kovasti tuttavuutta toisten lasten kanssa, ja intoili hoitopaikan leluista. Hakkikin pääsi työntämään punaisia nukenvaunuja ja ihmettelemään nukkeja, niitä ei ole tullutkaan kotiin hankittua. Ja tottakai hiekkalaatikko piti käydä testaamassa!

Minua itseäni ihastutti erityisesti suuren pihan luonnonläheisyys. Siellä oli paljon puita ja hauskoja kantoja, tuo kuvaamani oli erityisen upea. Hakki juoksi sinne tänne, mutta ei vielä ehtinyt ottaa koko reviiriä haltuun.. syksyllä sitten. Välillä minua huolestuttaa kovasti, kuinka Hänen Aurinkoinen Korkeutensa selviää päivähoidossa, välillä olen ihan luottavaisella mielellä.

Mehän olemme tänä keväänä harrastaneet aika paljon päivähoidon aloitusta silmällä pitäen, ja ehkä siitä onkin ollut hyötyä. Hakki on ainakin tottunut käymään eri paikoissa. Mutta eniten hän on saanut irti jumpasta ja uinnista. Jälkimmäisessä ei tosin olla käyty sitten maaliskuun lopun, kun jouduimme karanteeniin molluskojen takia. Ottaa pattiin todella. Molluskat voivat kyllä edelleen hyvin, että ei sen puoleen... Muskarissa Hakkia on vaivannut jähmettyminen. Hän kyllä tykkää lauleskella ja taputella rytmiä, jopa tanssahdella, mutta mitään siitä ei tehdä muskariaikana. Silloin roikutaan äidissä kiinni ja tarkkaillaan. Mutta mitä ilmeisimmin tämä tarkkailu tuottaa tulosta, vaikkakaan ei tunnu siltä, että muskari olisi mitenkään erityisen hauska hetki. No, tänään on viimeinen kerta sitäkin, jumppa onkin loppunut jo muutama viikko sitten.

Nyt sitten otetaan ilo irti vapaasta kesästä, se syksy on vain niin pelottavan lähellä..! Pitää yrittää nauttia eikä antaa mustan pilven laskeutua ylle liian aikaisin. Huoli Hakista päivähoidossa mietityttää, mutta myös töihinmeno pelottaa ihan vietävästi. Olen palatessani ollut vajaat kaksi vuotta poissa, ja epäilen, etten enää osaa mitään, älyä mitään taikka opi mitään. Onneksi työpaikallani on esimies vaihtunut, sillä edellinen kyllä osasi pitää vähemmän suosittujen alaisten itsetunnon matalana. Eikä minulla muuten ole edes mitään töihin sopivia vaatteitakaan enää - voi voi!