Kanijahti Raumalla ja muuta lomakivaa

Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isällä oli vielä vähän kesälomaa jäljellä, ja päätimme tehdä kolmisin pienen reissun lyhykäisen automatkan päähän. Alunperin olimme suunnitelleet lähtevämme Hankoon, mutta säät eivät oikein houkutelleen rannoistaan kuuluisaan kaupunkiin. Päädyimme sitten varaamaan yhden hotelliyön Raumalta ja yhden Laitilasta.


Olen joskus aikoinani ollut hotelliesittelyssä, jossa osallistujilta kysyttiin, mitä kuvittelemme ihmisten tekevän ensimmäiseksi tultuaan sisään hotellihuoneeseen. Oikea vastaus useimpien kohdalla on, että he ottavat kengät pois jalasta ja heittäytyvät pitkäkseen sängylle. Hakki on selvästikin poikkeus säännöstä. Hän nappasi ensimmäiseksi kaukosäätimen käteensä ja alkoi painella nappuloita. Minkään järkevän informaation sisäistäminen siinä kanavasurffailutahdissa oli ikävä kyllä mahdotonta, sillä tv myös sammutettiin hyvin yhtäkkisesti. Hakki on kuvassa vain KERTAKÄYTTÖvaipassa, sukissa ja lippalakissa, sillä matkustusvaate piti ottaa hetimmiten märkyyden vuoksi pois. Ah tätä kertakäyttövaippojen riemua, ne sitten valskaavat säännöllisesti..!

Hotellimme Raumalla oli Cumulus, ja se sijaitsi mukavasti Rauman keskustan tuntumassa. Heti saapumispäivämme iltana teimme pienen lenkin vanhassa kaupungissa, ja menimme sitten myös keskustan hienoon leikkipuistoon, jotta autoilun ja ratastelun kangistama Hakki sai vähän purkaa energiaansa. Yksi Hakin suosikki oli kuvaankin päätynyt erikoinen karuselli - tällaista me ei oltu ennen nähtykään! Kävimme myös opettajainkoulutuslaitoksen piha-alueella, ja siellä Hakki näki kanin (vai rusakon?), jota hän jahtasi pitkään. Pitkäkorva jäi suorastaan tarkoituksella aina vähän matkan päähän istuksimaan, sillä se ei tainnut kokea oloa Hakin perässäjuoksun takia kovinkaan uhatuksi.

Aikoina ennen Hakkia oli minusta mahdottomista mahdottomin painajainen joutua istumaan ravintolassa lasten leikkipaikan läheisyydessä. Nyt sinne suorastaan hakeutui... Cumuluksen Huviretkessä oli hyvä leikkipaikka, jossa Hakki viihtyi, ja itsekin pystyi näin ollen joten kuten nauttimaan ruuasta. Sitä on vain jo lapsen kanssa oppinut hotkimaan omat eväänsä, ja näin varsinainen rauhoittuminen ruuan ääreen on hyvin hankalaa. Ja kyllähän nytkin piti välillä jahdata Hakkia ympäri ravintolasalia, ei se leikkipaikka sentään niin vetävä ollut!

Hakille tilattiin tällä kertaa ensimmäistä kertaa oma ravintola-annos. Kanakorin syöminen oli vähän sitä sun tätä, ja välillä oltiin ruoka suussa leikkipaikalla, mutta aika hyvin se kuitenkin meni. Oma jälkiruokani ansaitsee erityiskiitokset; mansikoita, kermavaahtoa ja PAKSUA suklaakastiketta! Se oli taivaallista. Todella. Ja söin minä tietenkin loput myös Hakin jäätelöpallosta. Ei toden totta tarvitse ihmetellä, miksi mitkään farkut eivät mahdu jalkaan!

Meillä oli reissussa mukana myös Hakin matkasänky, mutta totesimme, että kätevintä oli ottaa Hakki sänkyyn viereen. Ja hyvinhän tuo Hakki nukkui. Heräsimme vain kovin sateiseen päivään, ja kävimme Raumalla enää vesitornin näköalatasanteella ja uudemman kerran vanhassa kaupungissa, minkä jälkeen suuntasimme kohti Laitilaa. Emme muuten Raumalla törmänneet Tuttiinaan ja Neaan, liekkö he vielä lomailemassa...

Laitilassa majoituimme Laitilan Kievariin. Kävimme paikallisella ABC:llä syömässä, ja Hakki heittäytyi hankalaksi.. Omaa (purkki)ruokaa ei olisi maltettu millään syödä saatikka istua syöttötuolissa paikallaan, kun vetonaulana oli viereisen S-marketin autokärry! Ettei vaan olisi ollut koko loman paras hetki istua autokärryn penkillä! Ja näitähän ei olla nähty koskaan ennen, ei vainen...

Laitilan Kievari oli mutkaton ja ystävällinen hotelli, jossa henkilökunnan kanssa tuli heti jutusteltuakin. Hakki on nyt keksinyt, että joissain housuissa on kivat taskut, joissa käsiä sitten pidetään mahdollisimman paljon, ja tämä isäntämiehen kävelytyyli nauratti Kievarissakin. Ruokailuongelmat jatkuivat Laitilassakin siinä määrin, että meidät ystävällisesti suljettiin aamiaishuoneeseen oven taakse, jotta Hakki ei päässyt koko ajan karkailemaan.

Sateinen sää piinasi meitä vielä Laitilassakin, ja läheinen leikkikenttä jäi sitten väliin. Teimme retken Uuteenkaupunkiin, jossa kävimme Bonk-museossa. Tämä höpöhöpö-koneiden näyttely oli omalla laillaan kiinnostava, mutta Hakin kanssa hankalaksi homman teki se, että koneisin ei saanut koskea. Olisi ollut parempi, jos koskeminen ja ratasten vääntely olisi edes osin sallittu, sillä protesti oli äänekäs, ja jouduimme pyytämään oppaaltamme lyhennettyä versiota näyttelyn esittelystä. Lapsia varten Bonk-keskuksessa on kyllä oma osastonsa, jossa lapset voivat itse rakentaa koneita, mutta se paikka ei ollut vielä Hakin ikäistä varten.

Kotimatkalla Laitilasta Helsinkiin pistäydyimme Paimion Sähkömuseossa. Siellä oli myös vanhoja leikkikaluja esittelevä näyttely, jossa oli pieni leikkialue. Osa leikkikaluista oli vitriineissä ja ohuiden nyörien takana, ja kun käänsin selkäni, hurruutteli Hakki pian kuorma-auton selässä alueelta, jossa nyöri oli kummallisesti avautunut... Ei muuta kuin auto pikaisesti paikalleen, mutta onneksi "sallittu" keinuhevonen" kiinnosti myös. Ja kyllähän Hakin sormi kävi myös näissä generaattoreissa ja muissa sähkömuseon vakiovempaimissa...

Paimiossa poikkesimme myös siistissä ja suositussa Cafe Astassa, jossa Hakin oli määrä syödä lounaansa. Siitä ei meinannut tulla kertakaikkiaan mitään. Syöttötuoliin ei haluttu ei sitten mitenkään päin, vain kauheaa karjuntaa saatiin ilmoille. Hakin oli pakko antaa ensin purkaa energiaansa, ja sitten lopulta jäähtynyt ruoka meni ja palanen munkkia jälkkäriksi. Mutta tässä episodissa taisi päästä vanhemmilta pari voimasanaa. Iltapäivällä saavuimme jo kotiinkin, ja Hakki oli autuas päästessään leikkimään pihalle. Sählymailalla ja pallolla pelatessa kävi kuitenkin ilmi, että niin se sitten Hakinkin sanavarasto hioutui lomasen jälkeen huippuunsa: "Voi ittu!" kuului, kun pallo lensi pensaaseen. Nyt sitten vanhemmat saavat pestä suunsa saippualla ja pitää huolta, että toistoja ei heidän suunnastaan seuraa. Uusi sana on nyt nimittäin tehokäytössä ja vuorottelee niin herttaisen "kiitos"-sanan kanssa. Mutta ennen päivähoitoa on päästävä "itusta" eroon. Pakko.