Kilpailuviettiä

Pienen pojan kilpailuvietti on päässyt yllättämään minut. Minussa itsessäni ei ole tuota piirrettä erityisemmin, mutta Hakki kilpailee nykyään joka ikisessä asiassa. Jos kaadan ruokapöydässä Hakille ja Pampulalle maitoa, tai annan heille paahtoleivät, tarkistaa Hakki nopeasti, saiko hän varmasti ensin. Pampulalle moinen ei vielä merkkaa mitään, mutta siitä huolimatta en anna Hakille joka kerta ensin, useimmiten kyllä.

Pihalla Hakki on höynäyttänyt tietämättömiä juoksukisaan. Lähtöviivat olivat huomattavan kaukana toisistaan, Hakin oma viiva sijoittui parin metrin päähän maalista, kun taas esimerkiksi minun lähtöviiva löytyi noin kymmenen metrin päästä. Kun yritin väittää, että tämä on epäreilua, katsoi Hakki minua säälivästi ja totesi, että "Ei se haittaa.".

Hakilla on tehnyt pitkään mieli jalkapallotreeneihin, ja nyt me sitten aloitettiin se, nimittäin Naperofutis. "Maali!", "Mahtava veto!", "Hakki/ xx/ on tykki!" ohjaajat ja pikku pojat ja tytöt (tyttöjä taisi kyllä olla vain yksi) huusivat, ja jokainen sai tuntea olevansa aivan mahtava ja voittaja. Ilmankos Naperofutis oli aivan huippumieleistä.

Minulla piti kiirettä kentän laidalla. Pampulalle ei toden totta riittänyt ohjelmaksi veljen alkava jalkapalloura, vaan hän vaelsi paikasta toiseen, juoksi äitiä pakoon, yritti toistuvasti riisua hanskojaan, mitä oli luonnollisesti kielletty tekemästä noin tuhat kertaa, ja innostui lopulta ilahduttavasti harjoittelemaan portaissa kulkemista. Niin että kyllä ne oli hyvät treenit, molemmille lapsille!

Vaikka tuntuu käsittämättömältä, että Hakin on nykyään kilpailtava joka ikisessä asiassa, on asiassa selkeitä etuja. Enää ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, jos lapsi on tuupattu hoitoon heti seitsemän jälkeen ryhmiksen auettua. Hän on silloin melko varmasti ollut eka - mikä loistava aloitus päivälle!

Kirjallinen yöpöytä: Kaari Utrio, Oppinut neiti

Oppinut neiti oli aivan ihana! Tämä oli niitä kirjoja, joiden ei haluaisi koskaan loppuvan, mutta samanaikaisesti täytyy mahdollisimman pian saada tietää, kuinka tarinassa käy. Säätyeroja ja säätyrajat ylittävää rakkautta, turhamaisia ja sankarillisia naisia, petollisuutta, rehtiyttä ja vanhan ajan loistoa! Kirjan mielenkiintoisuutta lisäsi, että osa siitä sijoittui Lappiin, joka ei ole tavallisin ympäristö romanttiselle kertomukselle. Entisajan köyhyys ja muodolliset tavat saivat myös miettimään muutakin kuin romanttisia koukeroita.