Hänen Aurinkoisen Korkeutensa motorinen kehitys etenee rytinällä. Sen tuntevat nahoissaan niin taaperokärry kuin kattilakin, eikä itse vauhtiviikarikaan mustelmilta välty. Joulukuussa Hakki seisoi ensimmäisen kerran ilman tukea. Tilanne oli vähän huvittava - olin jättänyt imurin pystyasentoon lattialle, ja Hakki oli noussut seisomaan sitä vasten. Säikähdin, koska pelkäsin kaverin kaatuvan imurin kanssa ja loukkaavan itsensä, joten säntäsin kiireen vilkkaa laskemaan imuria makuulleen. Keskityin niin siihen riivatun imuriin, että unohdin Hakin.. Kun olin laskenut imurin alas, seisoi Hakki hämmentyneenä keskellä lattiaa ilman tukeaan, ja äitinsä tuijotti häntä vähintäänkin yhtä hölmistyneenä. Kun Hakki tajusi olevansa omillaan, pudottautui hän pehvalleen. Että näin äiti auttoi poikaa hädässä... Tämän episodin jälkeen Hakki kuitenkin alkoi aina silloin tällöin seistä ilman tukea.
Noin viikko sitten Hänen Aurinkoinen Korkeutensa nousi ilman tukea seisomaan. Tukijalka koukistuneena hän hienosti nousi pystyyn, ja heilutteli yleisölle käsiään. Minä olin samanaikaisesti niiiin ylpeä ja niiiin haikea - onko täällä enää vauvaa talossa? Kävelemään ilman tukea Hakki ei vielä uskaltaudu, muutama pieni töpöaskel on ehkä otettu, mutta niitä ei lasketa... Tuohon tuetta seisomiseen on lisätty jo runsaasti erilaisia vaikeusasteita. Kun taaperokärryn kanssa lähdetään liikkeelle, ei Hakki suinkaan jää avuttomaksi, kun seinä tulee vastaan. Kärry nostetaan silloin ilmaan ja käännetään, luonnollisesti! Yhdellä kädellä ohjailu sujuu sekin. Kärryä voi myös ihan huvikseen nostella ja asetella eri asentoihin. Kärryn heiluttelu on ilmeisesti jo niin helppoa, että Hakin on täytynyt siirtyä raskaampiin esineisiin. Painavan kattilan kanssa pystyyn äheltäminen ei ihan heti onnistunut, mutta muutaman minuutin treenin jälkeen kyllä. Olihan kattila muutenkin jo siinä vaiheessa raahattu ihan itse keittiöstä olohuoneeseen.
Jonkin määritelmän mukaan vauva-aika päättyy siihen, kun lapsi on täyttänyt vuoden JA kävelee itse. Jos näin on, voin vielä hetken nauttia siitä, että minulla on vauva. Taapero kattiloineen kurkkii kuitenkin jo kulman takaa!
Hänen Aurinkoisen Korkeutensa motorinen kehitys etenee rytinällä. Sen tuntevat nahoissaan niin taaperokärry kuin kattilakin, eikä itse vauhtiviikarikaan mustelmilta välty. Joulukuussa Hakki seisoi ensimmäisen kerran ilman tukea. Tilanne oli vähän huvittava - olin jättänyt imurin pystyasentoon lattialle, ja Hakki oli noussut seisomaan sitä vasten. Säikähdin, koska pelkäsin kaverin kaatuvan imurin kanssa ja loukkaavan itsensä, joten säntäsin kiireen vilkkaa laskemaan imuria makuulleen. Keskityin niin siihen riivatun imuriin, että unohdin Hakin.. Kun olin laskenut imurin alas, seisoi Hakki hämmentyneenä keskellä lattiaa ilman tukeaan, ja äitinsä tuijotti häntä vähintäänkin yhtä hölmistyneenä. Kun Hakki tajusi olevansa omillaan, pudottautui hän pehvalleen. Että näin äiti auttoi poikaa hädässä... Tämän episodin jälkeen Hakki kuitenkin alkoi aina silloin tällöin seistä ilman tukea.
Noin viikko sitten Hänen Aurinkoinen Korkeutensa nousi ilman tukea seisomaan. Tukijalka koukistuneena hän hienosti nousi pystyyn, ja heilutteli yleisölle käsiään. Minä olin samanaikaisesti niiiin ylpeä ja niiiin haikea - onko täällä enää vauvaa talossa? Kävelemään ilman tukea Hakki ei vielä uskaltaudu, muutama pieni töpöaskel on ehkä otettu, mutta niitä ei lasketa... Tuohon tuetta seisomiseen on lisätty jo runsaasti erilaisia vaikeusasteita. Kun taaperokärryn kanssa lähdetään liikkeelle, ei Hakki suinkaan jää avuttomaksi, kun seinä tulee vastaan. Kärry nostetaan silloin ilmaan ja käännetään, luonnollisesti! Yhdellä kädellä ohjailu sujuu sekin. Kärryä voi myös ihan huvikseen nostella ja asetella eri asentoihin. Kärryn heiluttelu on ilmeisesti jo niin helppoa, että Hakin on täytynyt siirtyä raskaampiin esineisiin. Painavan kattilan kanssa pystyyn äheltäminen ei ihan heti onnistunut, mutta muutaman minuutin treenin jälkeen kyllä. Olihan kattila muutenkin jo siinä vaiheessa raahattu ihan itse keittiöstä olohuoneeseen.
Jonkin määritelmän mukaan vauva-aika päättyy siihen, kun lapsi on täyttänyt vuoden JA kävelee itse. Jos näin on, voin vielä hetken nauttia siitä, että minulla on vauva. Taapero kattiloineen kurkkii kuitenkin jo kulman takaa!
1 kommentti:
Onneksi olkoon voimamies Hakille! Hänellä on alkanut nyt ihan uusi aikakausi ja kohta on varmaan täysi työ pysyä hänen perässään :-)
Lähetä kommentti