Haloo, haloo!

Puhelin on kiinnostavuudessaan Hakille täysin ykkösjuttu. Hakki on saanut tutustua kännyköihimme, kunhan vain olemme ensin tarkistaneet näppäinlukon, ja hänelle on annettu lelujen joukkoon myös pari vanhaa kännykkää. Hakki osaa napata puhelimen myös pöydän reunalta, ja muutaman kerran huonolla tuurilla (tai hyvällä tuurilla, riippuu näkökulmasta..) Hakki on myös onnistunut hieman soittelemaan. Mm. mummu Kainuussa on tehnyt tuttavuutta soittajan kanssa, joka ei onneksi läähätä, mutta jonka sanomaksi on jäänyt "öh".

Puhuakseen puhelimessa Hakki ei tarvitse oikeaa puhelinta. Puhelimeksi muuttuu ihan mikä tahansa käsillä oleva tavara, se nostetaan korvalle ja jutustelu alkaa. Kaupan jonossa Hakki herätti huvitusta nappaamalla rattaissa istuessaan heijastimeni korvalle ja alkamalla keskustelun. Hankalaa on, jos puhelu yllättää kesken ruokailun. Puhelimeksi on päätynyt margariinillä sivelty leipä, luonnollisesti rasvapuoli poskea vasten. Silloin kun käsillä ei ole mitään puhelimeksi sopivaa, voi pelkän kädenkin asettaa korvalle. Puheluja on tullut myös yöllä. Hakkihan edelleen siirtyy aamuyöllä isoon sänkyyn nukkumaan, ja aina uni ei heti tule. Silloin voi vielä puhelinkin pirahtaa..!

Hakin puhelinkäyttäytymisen suhteen voimme minä ja Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä katsoa peiliin. On noloa miettiä, mistä on opittu tapa kailottaa ja kajattaa tiukkaan sävyyn. Ja entäs se teennäistäkin teennäisempi tekonauru sitten - kajatuksen väliin heitetään muutamat "ha-ha"t. Hakki on myös hyvin omaksunut puhelimessa puhumiseen liittyvän etäisen katseen, hän tuijottaa puhuessaan johonkin etäällä olevaan näkymättömään kohteeseen. Ilmehtiminen on myös vertaansa vailla, välillä huulet törröllään ja välillä suu auki hämmästystä kuvastaen.

Pelottaa jo ajatella, miten varhaisessa vaiheessa alkaa tällaisen kaverin kanssa oman kännykän kärttäminen! Pitää vain muistaa, että niin kauan kuin puhelin on lelu, sitä ei oikeasti tarvita. Oikeat tarpeet tulevat varmaan sitten kouluiän kynnyksellä.

Kirjallinen yöpöytä
Liza Marklund, Elinkautinen Olipas hauskaa lukea Nobelin testamentin perään heti seuraava Marklund. Jotenkin tuntuu, että Liza Marklundin kirjat ovat vain parantuneet aikojen saatossa. Näin ei mielestäni käynyt Patricia Cornwellille, jonka Kay Scarpetta -kirjojen lukemisesta luovuin jo vuosia vuosia sitten. Elinkautinen on jännittävä ja koskettava, ja siinä on mukana myös äitiyteen liittyviä teemoja, kun entinen naispoliisi tuomitaan elinkautiseen sekä miehensä että poikansa murhista. Ja toimittaja Annika Bengtzon oppii arvostamaan lastensa läheisyyttä entistä enemmän.

Helena Petäistö, Tee teematka
Tee teematka -kirjan ostin itselleni joululahjaksi. Tee-teeman innoittamana on tullut tammikuussa käytyä myös Espoon Emman ja Helsingin Design-museon teeaiheisissa näyttelyissä. Kirja on matkaopas, jonka avulla löytää hyvää teetä eri maailman kolkista, sekä mukavalla tavalla kirjoitettu teos teen historiasta ja nautintatavoista. Joskus minä vielä menen jonnekin nauttimaan sen perinteisen iltapäiväteen herkkuineen, joskus..!