Se suurin yllätys

Voisi ajatella, että kun niinkin pitkään miettii lapsen hankkimista kuin minä olen tehnyt, niin sitten olisi toden totta valmistautunut kaikkeen. Mutta ei. En ole ollut järin paljon lasten kanssa tekemisissä, enkä ole koskaan lukeutunut ns. lapsirakkaisiin ihmisiin. Pidän lapsista kuten muistakin ihmisitä; joistain pidän ja osasta en. Pääsääntöisesti olen aina ollut sitä mieltä, että lapset ovat huomattavasti rasittavampia kuin aikuiset. Pahimpiin painajaisiini ovat lukeutuneet joutuminen samaan bussiin päiväkotiryhmän kanssa ja asiointi ruokakaupassa perheitten prime time -aikaan, jolloin joka hyllyn takaa tuntuu karjuvan joku olosuhteisiin tyytymätön varsin pienikokoinen asiakas.

Koska suhtautumiseni lapsiin oli jollain tapaa negatiivissävytteinen, olin varustautunut siihen, että elämä vauvan kanssa on Raskasta. Mutta siitä huolimatta vauva-arki yllätti. Oman ajan vähäisyys oli yllätys. Se kuuluisa oma aika lapsen nukahdettua hurahti joko nukkuessa itsekin, kotitöitä tehden tai vain ällistellen, että kuinkahan kauan vauva nyt nukkuu, ei varmaan kauaa.. Myöskään vauvan jättäminen isän hoiviin ja lähteminen näin viettämään omaa aikaa ei luonnistunutkaan niin vain. Vauvasta ei osaa irtautua. Vielä tänäkin päivänä pisin aika erossa Hakista on minulla kolme tuntia. Mutta sunnuntaina siihen tulee muutos! Lähden kaupungille tapaamaan ystävätärtäni, ja aion olla poissa ainakin neljä tuntia..!

Monia suuria suunnitelmia, joita minulla oli äitiysloman varalle, täytyi päivittää. Kuvittelin äitiyslomalla pitäväni aktiivisesti yhteyttä ystäviini mm. sähköpostin välityksellä. Tosiasiassa noin puolen vuoden ajan Hakin syntymän jälkeen oli tietokoneen suunnalla melkoisen hiljaista. Konetta ei tuntunut ehtivän avata kuin pikaisesti silloin tällöin. Keskittyminen kokonaisen viestin kirjoittamiseen ei ollut enää itsestä riippumattomista syistä lainkaan helppoa. Kuvittelin myös, että äitiyslomalla kotona ollessa olisi mukava ottaa koiranpentu ja kasvattaa sitä siinä samalla kun lastakin. Joopa-joo. Nykyistenkin aikuisten koirien hoito tuntuu välillä niin työläältä, että on täytynyt miettiä nuoremmalle koiralle uutta kotia. Kuvitelmaksi jäi myös kohdallani aktiivinen ja liikkuva seuraelämä vauvan kanssa. Me kun ollaan lähes aina kotona. Mutta kylläpä ne kaupungilla käynnit sitten tuntuvatkin hienoilta..!

Vauva yllätti muutoinkin. Pieni käärö ei ollutkaan tylsä paketti, vaan elämä käärön kanssa oli vivahteikasta ja tapahtumarikasta alusta alkaen. Vauva ei haissutkaan pahalle, vaan maidonsekainen, lämmin tuoksu houkutteli nuuhkimaan vauvan ihoa vähän väliä. Sitä menetettyä omaa aikaa ei myöskään osannut edes kaivata, kun luontevin paikka oli vauvan lähellä. Tosiasiassa en ollut lainkaan varautunut siihen, miten mukavaa vauvan kanssa on olla. Suurin yllätys olikin valtava rakkaus omaa vauvaa kohtaan ja vauva-arjen nautittavuus. Hassua, etten ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että vauva aina antaa enemmän kuin ottaa. Meillä on kivaa yhdessä, minulla ja Hakilla.