Vertailua

Niin ihana kuin Pampula onkin, on hän nykyään myös aika raskas seuralainen. Neiti on kiukkupussi, ja suuttuu kaikesta mahdollisesta lukuisia kertoja päivässä. Hän makaa jalkakäytävällä, lumipenkassa, kävelee väärään suuntaan, syö lunta ihan vain osoittaakseen mieltä, heittelee tavaroita, kiljuu, karjuu ja murisee (!), mököttää, piirtelee seiniin, lattiaan ja tuoleihin, kiusaa veljeään.. ei tunnu uskovan mitään eikä ketään. Aina kun erehdyt kieltämään jostain tai jopa hieman huomauttamaan, joutuu kokemaan mielensä pahoittaneen neitokaisen mustan mielen kaikkine oikkuineen. Muistelin tässä, että Hakki ei tainnut olla samassa iässä lainkaan yhtä paha. Mutta onneksi on blogi! Luin samanikäisestä Hakista kertovat tarinat Tyranni, Öykkäri ja Kiekuva kaiku, ja pakko oli todeta, kyllä Hakki on ollut ihan samanmoinen ellei jopa pahempi. Ovelasti se aika kultaa muistot.

Kun nyt katsoo Hakkia, joka on melkoisen hyväkäytöksinen ja miellyttävä poika, tietää, että Pampulallakin on vain menossa yksi Vaihe. Uhmaikähän on tunnetusti lapselle tärkeä ajanjakso, vaikka vanhempia se koettelee. Tänä päivänä Hakki kuitenkin pyrkii auttamaan ja haluaa olla mukava. Yhtenäkin perjantaina, kun menimme uimahalliin ja siellä tiskille maksaaksemme uimisen, vetäisi Hakki taskustaan kaksikymmentäsenttisen ja iski sen pöytään saatesanoilla "Äiti, sinun ei nyt tarvitse maksaa!" Toki jouduin lisäksi etsimään vielä yhden kymmensenttisen ja liikuntasetelin, mutta tarkoitus oli vallan kaunis.

Eihän tämä Hakin kehuminen tietenkään tarkoita, etteikö Hakinkin kanssa tiettyä vääntöä joutuisi aina välillä käymään. Se ei vain ole niin päätoimista kuin uhmaikäisen kanssa. Vastikään kävi ilmi, että Hakki oli kaverinsa yllyttämänä mennyt ryhmiksessä kertomaan hoitajalle varsinaisen höpöjutun. Hän oli väittänyt nukkuneensa edellisen yön omassa sängyssään. Hoitaja oli riemastunut, pitänyt Hakin kertomaa tapausta varsinaisena urotyönä, ja sen seurauksena oli ryhmiksessä jaettu koko porukalle keksit.. Paha vain, että Hakilla ei ole viime aikoina ollut edes pienintäkään aikomusta nukkua omassa sängyssään, eikä hän halunnut huijauksen tultua ilmi tehdä sitä takautuvastikaan. Ryhmiksessä oli sitten keskusteltu asiasta ja Hakki pyysi sovitusti anteeksi.

Vaikka nykyään Pampulan kanssa liikkuessa saa aina varautua ylimääräisiin kiemuroihin päivänsäteen kiukuttelusessioiden vuoksi, niin kyllä Pampula osaa hyvitelläkin. Pampula halaa ja antaa pusuja, ja haluaa yhä edelleen olla äidin pieni vauva!

Kirjallinen yöpöytä: Kira Poutanen, Rakkautta au lait
Minä luen kyllä mielelläni hömppää enkä näe siinä mitään häpeämistä. Mutta kaikkiruokainen en ole. Rakkautta au lait -romaani oli mielestäni lähinnä pöljä. Päämäärätön blondi ajelehtii Ranskaan kuvataideopintoihin, joista ei tule mitään. Hän työskentelee kahvilassa, kunnes saa potkut kaadettuaan liian monet annokset asiakkaiden päälle. Hänet kuitenkin löytää miljönääri, jonka kanssa suhde etenee salamavauhtia, mutta vaikka rikkaus ja rakkaus ovatkin sekoittaneet ennestäänkin sekopäisen blondin pään, niin epäilyksen siemenkin alkaa itää ainakin läheisen ystävättären mielessä. Mietin monta kertaa kirjan jättämistä kesken, mutta koska se oli nopealukuinen, päätin sen kuitenkin lukaista loppuun. Kirjan loppuosa olikin sen parasta antia, siellä syntyi tarinaan aitoa jännitettä ja vähän elokuvamaista säpinää, vaikkakin tarinan käänteet olivat suurelta osin ennalta arvattavia. Minä en selvästikään kuulunut kirjan kohderyhmään, joten siinä mielessä moni voi jättää kritiikkini omaan arvoonsa. Mutta toisaalta, kun kirja on oikein hyvä, on koko kohderyhmäajattelukin turhaa. Se vain toimii.