Ulkoilun riemut?

Aina korostetaan, kuinka tärkeää ulkoilu on. Ulkona mieli piristyy, ulkona saa liikuntaa, ulkona on kivaa. Hakki ja Pampula eivät ole näin talvisaikaan mitenkään erityisen innokkaita ulkoilijoita. Jo se, että saadaan ulkovaatteeet päälle, on operaatio sinänsä, ja usein saa lähtiessä kuulla, että "Miksi pitää lähteä.." Meinaa omakin motivaatio hiipua, kun kaksi vastarannan kiiskeä viivyttelee vaatteineen ja tekee koko lähtemisestä temppusirkuksen.

Luulisi, että edes mäenlasku olisi lapsista kova juttu. Mutta ei sekään oikeastaan ole. Kyllähän he toki jonkin aikaa mäessä viihtyvät, mutta sitten jompi kumpi alkaa jostain syystä mököttää ja istuu lumpenkkaan mieltä osoittamaan. Myös mäenlaskuväline jätetään näissä tilanteissa mielellään mäen alas äidin haettavaksi, että ei äidilläkään olisi mäessä liian mukavaa ja helppoa. Pampulan kanssa on täysin mahdoton ajatuskin, että hommasta selvittäisiin niin, ettei Pampula jossain vaiheessa ole erittäin kiukkuinen ja loukkaantunut. Ja jos vielä onnistutaan hieman itseä loukkaamaan, laskemaan toisen päälle tai lentämään pulkasta ulos, niin voi voi sitä pahan mielen määrää.

Kyllä tässä voi syyttää itseäänkin. Luistelu ja hiihto ovat huonolla tolalla. Minulla ei ole välineitä kumpaankaan, ja Hakki on päässyt kerran isänsä kanssa luistelemaan, kahdesti ryhmiksen kanssa. Hiihtoa ei ole tänä talvena kokeiltu lainkaan. Yksi lumiukko on tullut rakennettua. Parhaimpia ulkoilukertoja ovat melkein sellaiset, kun ei ole varsinaisesti lähdetty ulos, vaan lapset ovat esimerkiksi kauppareissulla saaneet leikkiä penkoissa ja pensaissa. Mutta tosiasia on, että Hakki ja Pampula eivät mitenkään erityisesti pala intoa ulkoiluun, mutta uimahalli, uimahalli se on jotain! (Uimahallin vieressä sijaitsevaa hampurilaisravintolaa unohtamatta..) Kesällä menee onneksi paremmin.

Kirjallinen yöpöytä

Siri Hustvedt, Kesä ilman miehiä
Kun lukee kirjallisuuden tohtorin kirjoittamaa kirjaa, jossa on päähenkilönäkin kirjallisuutta yliopistolla opettava runoilija, niin ei liene ihme, että kirjassakin on aika tavalla viitteitä ties mihin teoksiin. Ja kun lukijana on kirjallisuuden saralla oppimaton henkilö, joka ei ole erityisen kiinnostunut klassikoista, niin kyllähän ne kaikki viittaukset ovat kuin helmiä sioille. Yhden kirjassa mainituista kirjoista olin sentään lukenut, Jane Austenin Viisastelevan sydämen. Mutta kyllä Kesä ilman miehiä kaikesta huolimatta oli minustakin ihan hyvä kirja.
Päähenkilö Mia tulee jätetyksi reilun kolmenkymmenen vuoden jälkeen - aviomies haluaa pitää avioliitosta paussin. Mia saa hermoromahduksen ja joutuu sairaalaan. Hän toipuu ja alkaa koota itseään ja lähtee viettämään kesää äitinsä lähipiiriin. Äiti asuu palvelutalossa, ja Miakin tutustuu äitinsä iäkkäisiin ystäviin ja lisäksi teineihin, joille hän pitää kirjoituskurssia. Kirja on kirjoitettu minä-muodossa, ja siinä kohdistetaan asioita välillä ihan suoraan lukijalle. Rakenne ei ole kaikista tavanomaisin. Haluaako aviomies Boris palata Mian kanssa yhteen ja ottaisiko Mia hänet takaisin - toki se on kirjan keskeisin teema. Ratkaisu tulee ja kirja on pitänyt hyvin otteessaan. Mutta ei tämä nyt kuitenkaan ihan täysin kolahtanut.

Maeve Binchy, Koko kadun kasvatti
Maeve Binchyn kirjoista olen pitänyt lähes kaikista. Koko kadun kasvatti oli jälleen ihan erinomainen. Raittiuteen pyrkivästä alkoholistista Noelista tulee isä aivan yllättäen, ja koska lapsen äiti on poissa, joutuu Noel rakentamaan perheensä ja ystäviensä kanssa vauvan hoitoa varten monisäikeisen turvaverkon. Sosiaalityöntekijä Moira ei luota Noelin ponnisteluihin eikä epätavanomaiseen perhemalliin vaan odottaa Noelin epäonnistumista ja suurta katastrofia joka käänteessä. Maeve Binchy kirjoittaa ihmisistä kauniisti ja positiivisesti, kukaan ei hänen kirjoissaan ole yleensä läpeensä paha. Monet kyyneleet tuli kirjaa lukiessa nieleskeltyä, mutta silti kirja ei ole mielestäni mitenkään tarkoitushakuisesti liikuttava Hollywood-tyyliin. Tapahtumissa ei ollut myöskään mitään ylilyöntejä, tämä oli aitoa arjen ja ihmisten kuvausta Irlannista. Niin kuin muutkin Binchyn kirjat.