Nyt kun elämä tuntuu olevan pahasti levällään eikä blogikaan ole päivittynyt, on ehkä parempi jättää turhat pohdinnat sikseen ja yrittää vain piristyä viime vuoden juhlakuvilla. Hakki täytti joulukuussa neljä vuotta, ja juhlia vietettiin kolmen päivän ajan. Juhlaputken avasivat Tampereen mummulassa järjestetyt ykkösluokan synttärit kakkuineen, monine vieraineen ja lahjoineen. Kyllä Hakki nautti. Ja Pampulallakin oli mummulassa puuhakas päivä sisarusten ja serkkujen kanssa.
Kotona järjestetyissä juhlissa oltiin sitten liikkeellä pienemmällä kutsuvierasjoukolla eikä tarjoilukaan luonnollisesti yltänyt mummulan tasolle. Mutta tärkeydessä nämä synttärit olivat toki täysin yhteismitalliset! Kummitäti saapui avomiehensä kanssa, ja hehän olivat Hakille varsin mieleiset vieraat! Pampula juhli myös iloisesti mukana vaaleanpunaisessa asussaan.
Varsinaisena juhlapäivänä saapui eno perheineen, ja enon avovaimon tyttäriä Hakki oli odottanut aivan erityisesti. Meillä ei vielä ole järjestetty mitään kaverisynttäreitä, mutta tyttöjen saapuminen täytti tämän suuntaiset toiveet - Hakki sai merirosvolinnan ja saman tien myös innokkaan leikkijän merirosvoseikkailuun! Ja Pampula oli onnessaan, koska toinen tytöistä leikkikin hänen kanssaan!
Ja onhan tässä ollut joulukin. Meillä kävi oikein joulupukki, jonka saapumista jaksettiin hyvin odottaa, koska tonttu oli tuonut jouluaattoaamuksi jo muutaman paketin. Ja meillähän tuo joulupukin saapuminen oli hyvin klassinen tapaus, koska isä juuri vähää ennen lähti katsomaan, missä se pukki oikein viipyy - ja voi, pukki tuli tietenkin juuri isän poissaollessa..!Hänen Aurinkoisen Korkeutensa Isä pelkäsi, että Hakki tunnistaisi hänet pukin asussa, ja lainasi minulta hämäykseksi vanhat silmälasit ja asetteli lisäksi parran ja hiukset kokonaan kasvojen peitoksi. Hän myös puhui örisemällä. Lopputulos oli melkoisen karmaiseva. Pukki vaikutti olevan tukevassa humalassa tai sydänkohtauksen partaalla - puhuminen oli vaivalloista, pukki huohotti, ei nähnyt lukea paketeista nimiä ja törmäili huonekaluihin. Jos en olisi tiennyt asioiden oikeaa tilaa, olisin kyllä tilannut pukille ambulanssin tai toimittanut mokoman putkaan! Mutta Hakki oli kyllä reipas, hän tykkäsi pukista ja halasi tätä. Pampulalle sen sijaan riitti yksi vilkaisu pukin suuntaan, sen jälkeen ei katsettakaan äidin sylistä pukkiin päin!
On kyllä mielenkiintoista, kuinka vahva usko joulupukkiin on. Hakilla on satukirja "Pikku kummitus Lapanen tapaa tontun", ja tässä kirjassa isä kummitus toimittaa jouluaattona pukin virkaa. Kirjassa annetaan hyvin selvät vihjeet tilanteesta, mutta siitä huolimatta mahdollisuus ei ole tullut kuulijan mielen, ainakaan meillä! Mutta se on Hakillekin selvää, että on olemassa useammanlaisia pukkeja. Meillä kävi sellainen, jolla oli tukka silmillä. Saa nähdä, kuinka homma hoituu ensi vuonna!
Kirjallinen yöpöytäStephenie Meyer, Aamunkoi
Houkutus-sarjan viimeinen osa, Aamunkoi, oli kyllä hyvä päätös hienolle vampyyrisaagalle. Kirja oli todella paksu, ja kyllä se jossain vaiheessa hieman puuduttavakin oli. Mutta kirjan loppu oli niin onnistunut, että siitä syntyi valtavan kaunis tunnelma - niin kaunis, että sarjan tylsähkötkin vaiheet saivat kultareunuksen. Aivan ehdottomasti koko sarja on lukemisen väärti, ja Edward on aika unelma mieheksi.. tai vampyyriksi? Vai olisiko Jacobin kaltainen susimies sittenkin parempi vaihtoehto?
Cecelia Ahern, Mitä huominen tuo tullessaan
Minä pidän paljon Cecelia Ahernin kirjoista. Ne ovat taianomaisia tarinoita, joissa on aikuisille omaa hölynpölyään, ja Mitä huominen tuo tulleessaan olikin suurelta osin kuin satu. Epäselviä sukulaisuussuhteita kuin prinsessatarinoissa konsanaan, oman prinssin etsintää unohtamatta. Pitkästyneen teinin elämä saa uudesta elämäntilanteesta uutta sisältöä. Ja vanha viisaus, että rikkaus on muutakin kuin materiaa, on tässäkin esillä.
Donna Leon, Unelmien tyttö
Olipas mukava pitkästä aikaa viivähtää tuokio venetsialaiskomisario Guido Brunettin matkassa! Näissä kirjoissa tulee hyvin esille se tosiasia, että poliisitkin ovat virkamiehiä ja osa virkakoneistoa byrokratiaa unohtamatta.. ja rikosten ratkaisu ei suinkaan ole aina se ensisijainen tavoite. Tässä kirjassa selviteltiin 11-vuotiaan mustalaistytön kuolemaa. Kirja alkoi kuvauksella hautajaisista. Kuvaus oli niin koskettava, että enpä voinut edes bussissa välttää silmiä kostumasta. Kirjaa lukiessa taas mietin myös, että Venetsiassa olisi syytä poiketa, mutta mielellään turistisesongin ulkopuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti